Viljelijän oikeusturva maataloustukien valvontamenettelyssä

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan viljelijän oikeusturvaa osana Euroopan yhteisen maatalouspolitiikan (YMP, CAP) toimeenpanoa suomalaisessa lainsäädännössä. Maataloustukien valvontaa koskeva sääntely perustuu pääpiirteittäin Euroopan unionin suoraan sovellettaviin asetuksiin, jotka toimeenpannaan kansallisen viranomaisen hallinto- ja valvontajärjestelmän kautta. Tutkielmassa tarkastellaan ja analysoidaan oikeusturvan toteutumista maataloustukien valvontaprosessissa. Oikeusturvaa käsitellään osana laajempaa hallinnollista kokonaisuutta Maataloustuet ovat monelle viljelijälle elintärkeä osa toimeentuloa ja maataloustukien valvonta ja valvonnan erilaiset velvoitteet työllistävät viljelijää ympärivuotisesti. Valvontaa suorittavan viranomaisen on noudatettava hyvän hallinnon periaatteita sekä osaltaan turvata viljelijälle kuuluvien oikeuksien toteutuminen. Tutkielmassa käsitellään viljelijän huomioon otettavia velvollisuuksia sekä niihin liittyviä oikeuksia oikeusturvan näkökulmasta. Tutkielman tarkoitus on kartoittaa nykyisen oikeusturvan taso maataloustukien valvonnassa ja tarkastella sen riittävyyttä totuttuun oikeusturvakäsitykseen oikeusvaltiossa. Tutkielman metodi on lainoppi. Lainopillisessa tutkimustyössä analysoidaan voimassa olevaa oikeutta ja sen tilaa sekä tehdään havaintoja senhetkisestä oikeustilasta. Tutkielman tarkoituksena on ottaa kantaa maatalousalan viljelijöiden oikeusturvaan ja siinä arvioidaan oikeusturvamekanismien riittävyyttä viljelijän näkökulma huomioon ottaen. Tutkielma on julkisoikeuden alaan kuuluva, mutta siinä on yhtymäkohtia maatalousoikeuteen ja eurooppaoikeuteen. Tutkielman aineisto koostuu maatalousalan virastojen julkaisuista ja tiedotteista, lainsäädännöstä, hallituksen sekä eri valiokuntien esityksistä ja lausunnoista kuin myös oikeuskirjallisuudesta. Edellä mainitun lisäksi tutkielman aineistona käytetään myös soveltuvaa oikeuskäytäntöä. Lisäksi tutkielmassa käytetään aineistona viranomaisen ohjeita, jotka on tarkoitettu viljelijöiden toiminnan tueksi. Tutkielman johtopäätöksissä todetaan viljelijän oikeusturvan olevan kohtuullisella tasolla yleisiin oikeusvaltiolle tyypillisiin oikeusturvatakeisiin verratessa. Vuoden 2023 alusta voimaantullut lakimuutos maataloustukien toimeenpanosta toi laajempia mahdollisuuksia tehdä muutoksia hakemuksiin, mikä vähentää viljelijälle koituvia seuraamuksia ja parantaa viljelijän oikeusturvaa. Oikeussuojakeinot on turvattu tarpeellisella tasolla myös niissä tilanteissa, joissa ennakollinen oikeusturva pettää. On selvää, että oikeusturva voi pettää monessa eri vaiheessa eri toimijoiden takia, mutta muodollisesti oikeusturva toteutuu ja oikeusturvatakeet ovat olemassa. Lainsäädännöllisesti oikeusturvaa ei ole tarpeen tämänhetkiseen hyvään hallintoon peilaten tarkentaa.