EPÄONNISTUNUT LAATUJÄRJESTELMÄN KEHITTÄMINEN

Abstract

Sosiaali- ja terveyspalveluiden sidosryhmät ovat ruvenneet vaatimaan palveluiden tuottajilta järjestelmällistä laadun kehittämistä ja seurantaa sekä kykyä osoittaa palveluiden laatu niiden käyttäjille ja rahoittajille yhtälailla kuin talouselämässäkin.

Tutkimuksessa tarkastellaan pääpiirteissään yleisimpiä sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla Suomessa käytössä olevia laadunhallintajärjestelmiä: ISO 9001:2000, Euroopan laatupalkinto EFQM sekä Sosiaali- ja terveyspalvelujen laatuohjelma SHQS. Tarkemmin syvennytään Sosiaali- ja terveyspalvelujen laatuohjelman sisältöön ja ohjelman implementoimiseen erään sosiaali- ja terveydenhuoltoalan organisaation materiaalihuoltopalveluyksikön toimintaan.

Toiminta-analyyttiselle tapaustutkimukselle tyypillisesti tutkimuksen tavoite muuttui tutkimuksen aikana. Alkuperäisestä tavoitteesta implementoida Sosiaali- ja terveyspalvelujen laatuohjelma osaksi kohdeyksikön toimintaa luovuttiin, koska valittu laadunhallintajärjestelmä osoittautui soveltumattomaksi ilman koko organisaation mukanaoloa. Tavoite muuttui laadun kehittämiseksi SHQS-kriteeristön mukaisesti. Yleinen laadunkehittäminen osoittautui myös hankalaksi toteuttaa kokonaisvaltaiselle laatujohtamiselle tyypillisten piirteiden johdon myönteisen asenteen, sitoutumisen ja esimerkillisyyden puuttuessa, millä oli myös seurauksensa työntekijöiden vähäiseen osallistumiseen laadunkehitystyössä.

Tutkimusjakson päättyessä yksikössä oli työstettynä useita vahvistamattomia laadunkehittämiseen liittyviä dokumentteja sekä toteuttamattomia suunnitelmia. Yksikön haasteena onkin käsitellä yhdessä suunnitelmat, tehdä niihin tarvittavat muutokset ja muuttaa toimintaansa yhdessä vahvistettujen suunnitelmien ja laatuvaatimusten mukaisesti. Laadun kehittämisen tulee olla koko organisaation, johdon ja henkilökunnan yhteinen kokonaisvaltainen jatkuva prosessi.