Strateginen toiminta hyvinvointialueella : Käytäntöjen merkitys strategiatyössä

Tämän tutkielman taustalla vaikuttaa sosiaali- ja terveyspalveluiden valtakunnallinen uudistus, kun sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestämisvastuut siirtyivät kunnilta hyvinvointialueille vuoden 2023 alusta. Uusina organisaatioina hyvinvointialueet tarvitsevat strategiaa, jonka avulla ne suuntaavat toimintaansa vastaamaan valtakunnallisia tavoitteita palveluiden järjestämiselle. Jotta strategia ei jää irralliseksi osaksi organisaation toimintaa, tarvitaan käytäntönäkökulmaa, jonka pohjalta syntyvää tietoa ja oivalluksia sovelletaan arkeen. Strategy as practice (SAP) -lähestymistavassa organisaatioiden strategista toimintaa tarkastellaan käytännöistä käsin ja ihmisten välisenä tilannesidonnaisena, sosiaalisena toimintana. Strategia ymmärretään asiana, joka syntyy ja muovautuu ihmisten jokapäiväisten tekojen ja toimintojen kautta vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. SAP keskittyy organisaation mikrotason toimintoihin, joilla on strategista merkitystä organisaation menestymiseen, tuloksellisuuteen ja arvonmuodostukseen. Tämän tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä käytäntöjen merkityksistä strategisten tavoitteiden johtamisessa. Tarkoitus on kuvata hyvinvointialueen käytännön strategiatyötä, sekä vastata siihen, millä keinoin strategisia tavoitteita pyritään viemään käytäntöön ja mitä menetelmiä, rutiineja ja työkaluja strategian tekemisessä käytetään. Tutkielma on toteutettu laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto koostuu Pohjanmaan hyvinvointialueen johtoryhmän haastatteluista (N=21). Kyseessä on valmis haastatteluaineisto, joka on kerätty tutkimusyhteistyössä Pohjanmaan hyvinvointialueen ja Vaasan yliopiston kanssa. Tutkimusaineisto on analysoitu teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla ja käsitteet on johdettu SAP-viitekehyksen erilaisista käytännöistä, joilla voidaan katsoa olevan strategista merkittävyyttä. Tutkimustuloksista käy ilmi, että hyvinvointialueen ylin johto pyrkii viemään strategisia tavoitteita käytäntöön vuorovaikutuksen avulla. Erilaiset käytännöt, kuten palaverit, tarjoavat ihmisten väliselle strategiatyölle yhteisen alustan. Strategiatyötä tukee myös erilaiset toiminnan mittaamiseen ja arviointiin käytetyt työkalut. Tulosten perusteella voidaan todeta, että vuorovaikutus ja dialogisuus ovat keskeisiä tekijöitä yhteisen ymmärryksen rakentamisessa. Tämä yhteinen ymmärrys puolestaan edistää yksilöiden sitoutumista strategisiin tavoitteisiin ja toimenpiteisiin organisaation kaikilla tasoilla. Toisaalta tutkimuksessa havaittiin, että vasta rakentumassa olevassa organisaatiossa erilaiset käytännöt, kuten kokous- ja palaverikäytännöt sekä arviointimittareiden hyödyntäminen, eivät vielä välttämättä tue riittävällä tavalla strategian johtamista.