Lyöntitutkan rooli osana tehokasta vuorovaikutusta golfvalmennuksessa

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan golfin harjoittelussa käytettävän lyöntitutkan hyödyntämistä valmennustilanteissa vuorovaikutuksen näkökulmasta. Lyöntitutka mittaa lyönnistä yli 40 dataparametriä, mutta voidakseen hyödyntää sitä, on ymmärrettävä golfsvingin taustalla oleva tekninen suorite ja sen yhteys dataan. Useat golfvalmentajat käyttävät lyöntitutkia valmennustilanteissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millä tavalla lyöntitutkan tulee toimia, jotta valmennustilanteissa sen käyttö on helppoa ja tehokasta. Työn tarkoituksena on luoda malli tehokkaasta kommunikaatiosta valmentajan, pelaajan ja lyöntitutkan välillä sekä esittää suosituksia ohjelmiston kehittämiseen valmennustilanteiden näkökulmasta. Tutkimus rajattiin tarkastelemaan tietyn lyöntitutkan toimintaa keskittyen datan kommunikaatioon teknisen toteutuksen sijaan.

Työ suoritettiin suunnittelutieteellisenä tutkimuksena. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui ihmisen ja tietokoneen välisen vuorovaikutuksen tutkimuksesta sekä Berlon kommunikaatiomallista. Teoreettisen viitekehyksen pohjalta muodostettiin kommunikaatiomalli, joka kuvaa kolmen osapuolen välistä kommunikaatiota. Mallia testattiin golfin valmennustilanteissa, joita havainnoitiin. Empiiristä aineistoa syvennettiin haastattelemalla golfvalmentajia ja pelaajia lyöntitutkan käytöstä golfvalmennuksessa. Aineiston analyysi tehtiin laadullista sisällönanalyysia käyttämällä.

Tutkimus osoitti, että teoreettisen viitekehyksen perusteella muodostettu kommunikaatiomalli kuvaa, miten lyöntitutkaa hyödynnetään golfvalmennustilanteessa. Lisäksi tutkimus selittää, miten lyöntitutkaa voidaan hyödyntää valmennustilanteissa tehokkaasti tukemaan valmentajan ja pelaajan keskinäistä kommunikaatiota. Tutkimuksen lopussa annettiin suosituksia siitä, miten lyöntitutkan tulisi toimia, jotta tehokas kommunikaatio on lyöntitutkan, valmentajan ja pelaajan muodostaman kolminaisuuden välillä mahdollista.