Sääntely ja valvonta rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisessä : Tarkastelussa suomalaiset pankit

Tutkielmassa tarkastellaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyvää sääntelyä ja valvontaa suomalaisissa pankeissa. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estäminen on keskeinen osa pankkien jokapäiväistä toimintaa, ja se edellyttää pankkisektorilta tiukkaa sääntelyn noudattamista sekä viranomaisilta tehokasta valvontaa. Rahanpesun torjuntaa koskeva sääntely on viime vuosina tiukentunut, ja sen tavoitteena on suojata yhteiskuntaa rikollisella toiminnalla hankitun varallisuuden haitallisilta vaikutuksilta sekä ehkäistä varojen väärinkäyttöä terrorismin kaltaisiin vakaviin rikoksiin Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten suomalaiset pankit noudattavat rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyvää sääntelyä, millaisia keinoja ne käyttävät epäilyttävien liiketoimien havaitsemiseksi ja estämiseksi sekä miten sääntelyn noudattamista valvotaan. Aihetta lähestytään lainopillisesta näkökulmasta, ja tutkielma perustuu voimassa olevan oikeuden systematisointiin ja tulkintaan. Lähdeaineistona hyödynnetään kansallisen ja kansainvälisen lainsäädännön lisäksi oikeuskäytäntöä, viranomaisten raportteja sekä ajankohtaisia tutkimuksia ja asiantuntijakirjallisuutta. Pankeilla on keskeinen rooli rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunnassa. Ne toimivat maksuliikenteen solmukohtina, ja niillä on merkittävä velvollisuus tuntea asiakkaansa, arvioida riskejä, seurata liiketoimia ja raportoida epäilyttävistä tapahtumista. Tutkielmassa todetaan, että pankit ovat tärkeimpiä ilmoitusvelvollisia ja niiden ilmoituksilla on suuri merkitys rikosten ennaltaehkäisyssä. Valvontaviranomaisilla on keskeinen rooli sääntelyn noudattamisen valvonnassa, ja ne voivat puuttua laiminlyönteihin hallinnollisin seuraamuksin Lisäksi tutkielmassa nostetaan esiin kansainvälisten toimijoiden, kuten FATFin ja EU:n sääntelyelinten, vaikutus kotimaiseen sääntelyyn. Erityisesti EU:n uusi rahanpesuasetus on tuonut muutoksia kansalliseen sääntelykehikkoon. Tutkielmassa tarkastellaan pankkien toimintaa kiristyneessä sääntely-ympäristössä, ja esiin nostetaan näkökohdiksi esimerkiksi perus- ja ihmisoikeuskysymys tiedonhankintaan liittyen ja sääntelyn aiheuttama hallinnollinen taakka. Lisäksi tutkielmassa tehdään vertailua Suomen ja Ruotsin välillä valvontakäytäntöjen ja sääntelyratkaisujen osalta. Tutkielman perusteella on pääteltävissä, että suomalaiset pankit noudattavat sääntelyä pääsääntöisesti asianmukaisesti ja että valvontakoneisto toimii kohtuullisen tehokkaasti. Kuitenkin jatkuvaa kehittämistä tarvitaan, erityisesti teknologian kehittyessä ja rikollisten toimintatapojen muuttuessa. Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen kenttä on alati muuttuva, ja onnistuminen edellyttää viranomaisten, pankkien ja lainsäätäjien tiivistä yhteistyötä yli maarajojen, sekä valmiutta vastata uusiin haasteisiin.