Makrovakaussääntelyn vaikutukset talletuspankkien liiketoimintaan : Tarkastelussa enimmäisluototussuhde

Abstract

Suomessa on koettu kaksi pankkikriisiä noin 18 vuoden sisällä, joissa molempien kriisien yksi pääasiallinen syy oli asuntomarkkinoiden ylikuumeneminen ja kotitalouksien liiallinen velkaantuminen. Suomessa vuonna 1990-luvulla koettu pankkikriisi ja siitä syntynyt lama koetteli pankkien toimintaa ja aiheutti mittavia luottotappioita pankeille. Tämän jälkeen vuosina 2007–2008 Yhdysvalloista alkanut pankkikriisi levisi maailmalle ja vaaransi koko globaalin rahoitusjärjestelmän. Tämän viimeisen pankkikriisin jälkeen Euroopan unionin toiminnassa aloitettiin kehittämään makrovakauspolitiikkaa, jonka tarkoituksena on estää rahoitusjärjestelmän vakautta vaarantavia tekijöitä. Asuntomarkkinoiden ylikuumeneminen ja kotitalouksien liiallinen velkaantuminen on nähty suuriksi riskitekijöiksi kansantaloudella ja rahoitusjärjestelmälle. Viranomaiset ovat olleet huolissaan juuri kotitalouksien voimakkaasta velkaantuneisuuden kasvusta. Makrovakausvälineet on luotu viranomaisten työkaluiksi, joita voidaan hyödyntää, jos rahoitusvakauteen kohdistuu riskejä. Yksi tällainen työkalu on enimmäisluototussuhde, jonka tarkoituksena on estää kotitalouksien ylivelkaantuminen ja asuntomarkkinoiden ylikuumeneminen. Enimmäisluototussuhteesta on kirjattu Suomessa kansalliseen lainsäädäntöön.

Tutkielmassa käsitellään enimmäisluototussuhteen vaikutuksista talletuspankkien liiketoimintaan ja huomioidaan myös sen vaikutukset asuntolainanottajiin. Enimmäisluototussuhde on ensisijaisesti lainanottajiin kohdistuva makrovakausväline, mutta sen olemassaololla on vaikutusta myös kaikkien talletuspankkien liiketoimintaan. Enimmäisluototussuhde on kirjattu kansalliseen lakiin, niin se myös määrittää pankkien toiminnan, millä perusteella pankit voivat myöntää asuntolainaa, jos lainan vakuutena käytetään pelkästään ostettavaa asuntoa. Laki enimmäisluototussuhteesta tuli voimaan Suomessa 1.7.2016. Lain tarkoituksena on määritellä pankeille enimmäisluototussuhde, mutta myös määritellä, mitä hyväksytään lainan vakuudeksi. Lain voimaantulemisen jälkeen henkilötakaukset eivät ole enää hyväksyttäviä vakuuksia asuntolainan yhteydessä. Vaikka enimmäisluototussuhde on lainanottajaan kohdistuva makrovakaustyökalu, niin sen yhtenä tarkoituksena on ennalta estää myös pankkien luottotappioita ja tämän seurauksena laajemman pankkikriisin syntymistä tai yksittäisen pankin ajautumista kriisitilaan. Ennen lain voimaantuloa viranomaiset olivat antaneet pankeille suosituksia, jotka vastasivat lakiin kirjattua enimmäisluototussuhdetta. Viranomaisten tarkastelussa ilmeni, että pankit olivat kuitenkin myöntäneet kotitalouksille asuntolainoja, jotka olivat finanssialaa valvovan viranomaisten antamien suositusten vastaisia. Lainsäädäntö on selkeyttänyt talletuspankkien toimintaa ja pankit joutuvat toimimaan yhtäläisesti asuntolainoja myöntäessään, jos vakuutena käytetään vain ostettavaa asuntoa.