SUOMI-OSAKERAHASTOJEN MENESTYS 2005-2016

Tutkimustyöni tavoitteena on selvittää, kuinka Suomeen sijoittavat aktiivisesti ja passiivisesti hallinnoidut osakerahastot menestyivät toisiinsa ja vertailuindeksiin nähden aikavälillä 2005–2016. Pyrin tutkimuksessani vastaamaan kysymykseen, kannattaako rahastosijoittajan Suomen osakemarkkinoille sijoittaessaan valita ensisijaiseksi sijoituskohteekseen aktiivisesti vai passiivisesti hallinnoitu rahasto. Tutkimuksen viitekehyksessä keskitytään kuvaamaan sijoitusrahastojen ja indeksien toimintaperiaatteita sekä tuoton ja riskin välistä yhteyttä. Lisäksi käsitellään modernia portfolioteoriaa, siihen pohjautuvaa CAP -mallia sekä sijoitusrahastojen riskikorjattujen tuottojen mittaamiseen kehitettyjä työkaluja. Tutkimusotos käsittää 23 pääasiassa Suomeen sijoittavaa aktiivista ja passiivista osakerahastoa, jotka ovat olleet toiminnassa koko 12 vuoden tutkimusperiodin ajan. Markkinaportfolion korvikkeena käytetään OMX Helsinki Benchmark Cap -tuottoindeksiä, johon osakerahastojen menestystä verrataan nimellistuoton, riskin sekä riskikorjatun tuoton osalta. Otoksen kuukausittaiset tuotto- ja riskiluvut on kerätty Morningstarin tietokannasta sekä Suomen Sijoitustutkimuksen Rahastoraporteilta 144 sijoitusperiodin ajalta. Tutkimusaineisto on numeerista tilastoaineistoa, joten tutkimusmenetelmänä käytetään kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusta. Tutkimustulosten mukaan passiivisesti hallinnoidut rahastot suoriutuivat keskimäärin sekä nimellistuotolla että riskikorjatulla tuotolla mitattuina aktiivisesti hallinnoituja rahastoja paremmin. Suurin osa aktiivirahastoista alitti myös vertailuindeksin nimellistuoton tutkimusjaksolla sekä hävisi sille myös riskikorjatussa tuottovertailussa. Tulosten perusteella Suomen osakerahastomarkkinoille sijoittavan on perusteltua valita pitkällä aikavälillä ennemmin passiivisesti kuin aktiivisesti hallinnoitu rahasto. Otoksessa mukana olleiden aktiivirahastojen salkunhoitajat eivät ole onnistuneet kompensoimaan rahastojensa korkeampia palkkioita poimimalla riittävissä määrin parhaiten tuottaneita toimialoja ja yhtiöitä portfolioihinsa ja ovat näin ollen jääneet keskimäärin indeksirahastoja matalampiin tuottoihin tutkimusjaksolla. Aktiivirahastojen managerit ovat kuitenkin keskimäärin onnistuneet löytämään korrelaatioltaan sellaisia osakkeita, jotka muodostaessaan portfolion ovat olleet hieman vertailuindeksiä ja passiivisia indeksirahastoja matalariskisempiä.