Aluehallinto muutoksessa - Tarkastelussa ympäristöviranomaisten näkökulma uudistuksiin

Abstract

Aluehallinnon uudistukset ovat viime vuosikymmeninä olleet hyvin yleinen trendi lähes kaikissa Euroo-pan maissa. Suomessa toteutettujen uudistusten pirstaleisuutta on näkynyt myös muissa maissa, vaikka tavoitteeksi on asetettu nimenomaan yksinkertaistaa paikallisen tason ja valtion välillä olevaa hallinnon tasoa. Hallinnon erilaisia rakenteita, ohjelmia, verkostoja ja projektihallintoa ei ole pystytty tarpeeksi karsimaan ja siten selkeyttämään aluehallintoa.

Hallintorakenteita on haluttu muuttaa samaan tahtiin kun maailman on koettu muuttuvan yhä dy-naamisemmaksi ja monimutkaisemmaksi. Monissa länsimaissa viimevuosina vallinnut valtiontaloudel-linen kriisi, on johtanut suuriin vaatimuksiin hallinnon tehokkuuden lisäämisestä ja liiallisen byrokratian purkamisesta. Hallinnon täytyy yhä lisääntyvässä määrin kilpailla avointen, usein epätavallisten, nope-asti toteutettujen järjestelyjen kanssa, jotka omaavat huomionarvoisen ongelmanratkaisukapasiteetin. Hallinnosta hallintaan siirtyminen ja sitä kautta uusien ajattelu- ja toimintatapojen omaksuminen on tuottanut uusien julkisen- ja yksityisen sektorin yhteistyöasetelmien syntymisen ja usean toimijan yh-dessä toteuttamaan yhteiskuntakehityksen säätelyn.

Tutkimuksen tavoitteena on tutkia valtakunnallisten uudistusten vaikutusta aluehallintoon sekä tarkas-tella ympäristöviranomaisten näkemyksiä erityisesti 2010 toteutetusta ja meneillään olevaan aluehal-linnon uudistukseen. Uudistusten vaikutuksia ympäristösektorin tehtävien muutoksiin tutkin ympäristö-viranomaisille tehtyjen kyselyiden (vuosilta 2010 ja 2016) avulla.

Vuonna 2010 voimaan tulleen valtakunnallisen uudistuksen tavoitteena oli kansalais- ja asiakaslähtöi-sesti, tehokkaasti ja tuloksellisesti toimiva aluehallinto. Uudistuksella pyrittiin merkittävästi vähentä-mään erillisten alueviranomaisten lukumäärää ja muodostamaan aikaisempaa laajempia toimialueita hoitavia viranomaisyksiköitä. Meneillään olevan uudistuksen tavoitteena on sovittaa yhteen valtion aluehallinto ja nykyinen maakuntahallinto sekä yksinkertaistaa julkisen aluehallinnon järjestämistä. Hallinnon tehostuminen on keskeisenä tavoitteena tässäkin uudistuksessa ja sitä haetaan toimintojen keskittämisellä maakunnille. Maakunnista pyritään muokkaamaan tehtäviltään ja toimivallaltaan selkeitä itsehallintoalueita ja ne saavat myös vastuulleen aiempaa enemmän viranomaistehtäviä.

Tutkimukseni keskeisimmät käsitteet ovat hallinto ja hallinta, joiden merkitystä ja eroja tarkastelen teoriaosuudessa. Aikainen ero käsitteiden välillä oli se, että hallinta merkitsi eräänlaista kritiikkiä hallin-non ensisijaista asemaa kohtaan ja toi esille sen, että hallinnon lisäksi myös muut toimijat voivat vaikut-taa muutokseen. Tänä päivänä hallinnan voidaan sanoa edustavan sekä uutta analyyttista perspektii-viä että uutta empiiristä ilmiötä. Hallinnan yleistyminen on saanut rinnalleen osin samoja kehityskulku-ja käyttävän ilmiön, jota kutsutaan alueellistumiseksi. Sillä viitataan muutoksiin, joissa valtiokeskeinen poliittis-hallinnollinen säätely on korvautunut kokonaan uudella alueellisella säätelyllä tai tilanteeseen, jossa valtiokeskeinen säätely on saanut rinnalleen uusia toimijoita, toimintatapoja ja -tasoja.