Driving ecological sustainability through the adoption of road-rail intermodal transport : A European MNE case study
Pysyvä osoite
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Road-rail intermodal freight transport is prominently advocated in the European Union climate and transport policies as an ecologically sustainable and low-emission alternative to exclusive road freight. Despite the European Union’s carbon-reduction targets and the accelerating sustainability commitments of multinational enterprises (MNEs), the use of road-rail intermodal transport remains limited in the EU. This study aims to fill this gap by exploring how institutional, economic and social/human factors influence the adoption of road-rail intermodal transport among MNEs operating within the EU to achieve ecological sustainability. In doing so, the study differentiates between factors that inhibit or enhance the adoption.
The research was conducted as a qualitative case study of an MNE with a strong strategic focus on long-term sustainable development. Semi-structured interview, informal interviews, observations and secondary data were used to collect the data. The sample consists of two case company representatives and three case company stakeholder representatives of logistics companies. The findings were analyzed using thematic analysis guided by institutional, economic and social/human factors of the theoretical framework.
The findings suggest that the adoption of road-rail intermodal transport among MNEs is primarily determined by economic and, thus, operational feasibility, while institutional and
social/human factors play important but indirect and mediating roles. Institutional factors shape long-term strategies within MNEs through ecological sustainability goals and generate strategic incentives, legitimacy, and organizational attention for modal shift, but are not sufficient as standalone drivers for adoption. Instead, decisions remain dependent on economic factors, which, once acceptance thresholds are exceeded, tend to outweigh ecological objectives. Social/human factors such as collaboration with logistics service partners mediate how sustainability ambitions are translated into operational practice by enabling knowledge transfer, coordination, as well as implementing and operationalizing intermodal solutions.
Institutional inhibitors at the system level, such as infrastructure fragmentation, create operational constraints. Economic inhibitors include longer door-to-door transit times, and
decreased punctuality and reliability, which, in turn, connect with social/human inhibitors such as decision-makers’ preference for established road routines. Institutional enhancers include firm-level governance, but their influence remains indirect unless supported by favorable economic conditions such as long-distance, high-volume flows, and acceptable service performance. Social/human factors include coordination, trust and knowledge among actors that allow for the implementation of road-rail intermodal transport.
Euroopan unionin ilmasto- ja liikennepolitiikassa intermodaalista maantie-rautatiekuljetusta kannatetaan laajasti ekologisesti kestävänä ja vähäpäästöisenä vaihtoehtona pelkälle
maantiekuljetukselle. EU:n hiilidioksidipäästöjen vähentämistavotteista ja monikansallisten yritysten kasvavasta kestävyys sitoutumisista huolimatta intermodaalin kuljetuksen käyttöönotto on kuitenkin käytänössä edelleen rajallista. Tämä tutkimus pyrkii tarkastelemaan miten institutionaaliset, taloudelliset ja sosiaaliset/inhimilliset tekijät vaikuttavat intermodaaliseen maantie-rautatiekuljetuksen käyttöönottoa EU-alueella toimivissa monikansallisissa yrityksissä ekologisen kestävyyden saavuttamisesksi. Tutkimusasetelma rakentuu miten nämä tekijät estävät ja edistävät intermodaalista maantie-rautatiekuljetuksen käyttöönottoa.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena monikansallisessa yrityksessä, jonka toiminnassa korostuu vahva strateginen painotus pitkän aikavälin kestävään kehitykseen. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla haastattelulla, epämuodollisilla haastatteluilla, havainnoinnilla ja toissijaisella aineistolla. Otos koostuu kahdesta tapausyrityksen edustajasta ja kolmesta logistiikkayrityksen tapausyrityksen sidosryhmän edustajasta. Tulokset analysoitiin temaattisen analyysin avulla, jota ohjasi teoreettisen viitekehtyksen institutionaaliset, taloudelliset ja sosiaaliset/inhimilliset tekijät.
Tutkimustulokset osoittavat, että intermodaalien maantie-rautatiekuljetuksen käyttöönottoa monikansallisissa yrityksissä määrittävät ensisijaisesti taloudellinen ja siten operatiivinen toteuttamiskelpoisuus, kun taas institutionaalisilla sekä sosiaalisilla/inhimillisillä tekijöillä on epäsuora ja välittävä rooli. Institutionaaliset tekijät muovaavat monikansallisten yritysten pitkän aikavälin strategioita ekologisen kestävyyspäämäärien kautta ja luovat strategiesia kannustimia, legitimeettiä sekä organisaation sisäistä huomiota kuljetusmuodon muutokselle, mutta ne eivät yksinään riitä muutokseen. Sen sijaan kuljetusmuodon käyttöönottoon koskevat päätökset ovat edelleen riippuvaisia taloudellisista tekijöistä, jotka hyväksymiskynnysten ylittäessä syrjäyttävät usein ekologiset tavoitteet. Sosiaaliset/inhimilliset tekijät, kuten yhteistyö logistiikkapalveluntarjoajien kanssa välittävät kuinka kestävyyteen liittyvät tavoitteet käännetään operatiiviseksi toiminnaksi mahdollistamalla tiedon siirron, koordinoinnin sekä käyttöönoton.
Institutionaaliset tekijät järjestelmätasolla, kuten hajanainen infrastuktuuri aiheuttavat operatiivisia rajoitteita. Taloudellisia estäviä tekijöitä ovat pidemmät kuljetusajat sekä heikompi täsmällisyys ja luotettavuus, jotka puolestaan kytkeytyvät sosiaalisiin/inhimillisiin tekijöihin, kuten päätöksentekijöiden mieltymykseen vakiintuneisiin maantiekuljetusrutiineihin. Institutionaalisia edistäviä tekijöitä ovat yritystason hallintokäytännöt, mutta niiden vaikutukset jäävät epäsuoriksi ilman suotuisia taloudellisia olosuhteita, kuten pitkiä kuljetusmatkoja, suuria volyymeja ja hyväksyttävää palvelutasoa. Sosiaaliset/inhimilliset edistävät tekijät, ovat toimijien välinen koordinointi, luottamus ja osaaminen.