Pakon käytön vähentäminen ja oikeussuojan tehokkuus tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa – Havaintoja ihmisoikeuksien valvontakäytännöstä

Alma Media
Artikkeli
vertaisarvioitu
Ladataan...
nbnfi-fe2026032523036.pdf
Hyväksytty kirjoittajan käsikirjoitus - 486.62 KB
Huom! Tiedosto avautuu julkiseksi: 04.02.2027
https://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/
Lataukset6

Kuvaus

CC BY-NC-ND 4.0 (Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen) https://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/
Tahdosta riippumaton psykiatrinen hoito merkitsee intensiivistä puuttumista yksilön perus- ja ihmisoikeuksiin, minkä vuoksi siihen liittyvien oikeusturvamekanismien tulisi täyttää erityisen korkeat oikeudelliset vaatimukset. Artikkeli tarkastelee tahdosta riippumattoman hoidon ihmisoikeusvalvontaa ja viimeaikaisia havaintoja keskeisistä ongelmakohdista erityisesti potilaan itsemääräämisoikeuden ja suostumuksen näkökulmista, hyödyntäen YK:n ihmisoikeusindikaattorimallia. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisun X v. Suomi (2012) seurauksena Suomi velvoitettiin parantamaan psykiatristen potilaiden pääsyä tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Uudistus toi potilaille oikeuden valittaa tahdonvastaisesta lääkinnästä hallinto-oikeuteen. Kuitenkin uudistuksen käytännön vaikuttavuus on jäänyt rajalliseksi: pakkolääkinnän aineelliset edellytykset puuttuvat laista kokonaan, ja keskimäärin n. 85,6 % hallinto-oikeuden käsittelemistä valituksista hylätään valtakunnallisesti. Eduskunnan oikeusasiamiehen valvontakäytäntö osoittaa, että potilaiden hoidonaikaisessa oikeusturvassa on edelleen heikkoja kohtia: ohjeistukset ja toimintakäytännöt vaihtelevat, hallintopäätöksiä jää tekemättä eikä suostumusta hoitotoimenpiteisiin aina selvitetä. Artikkelissa tarkastellaan myös mahdollisia parannusehdotuksia esille nouseviin haastekohtiin.

Emojulkaisu

ISBN

ISSN

1797-6324

Aihealue

Kausijulkaisu

Edilex|2026

OKM-julkaisutyyppi

A1 Alkuperäisartikkeli tieteellisessä aikakauslehdessä (vertaisarvioitu)