Valmentavan johtamisen vaikutus henkilöstön kokemaan työhyvinvointiin

Työelämän muuttuessa esihenkilöstä tulee valmentaja, joka valmentaa ja oivalluttaa valmennettaviaan kehittymään työssään kohti asiantuntijuutta. Esihenkilötyön muutos vaikuttaa väistämättä myös johdettavien työhyvinvointiin, mikä onnistuessaan näkyy loistavina työsuorituksina, kohonneena työtyytyväisyytenä tai epäonnistuessaan työhyvinvoinnin heikkenemisenä ja pahimmillaan työstä irtisanoutumisena. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan valmentavan johtamisen vaikutusta henkilöstön kokemaan työhyvinvointiin, tuoden esiin näkökulmia valmentavan esihenkilötyön kehittämisestä. Tutkimuksen tavoitteena on käsitellä valmentavan johtamisen vaikutusta työhyvinvointiin ilmiönä, tuoden esiin teoriaa valmentavasta johtamisesta sekä työhyvinvoinnista. Tutkimuksen teoriaosiossa käsitellään valmentavaa johtamista esihenkilön näkökulmasta ilmiönä sekä työhyvinvointia työntekijän näkökulmasta ilmiönä tuoden esiin myös esihenkilön vaikutusmahdollisuudet työhyvinvoinnin kehittämiseen. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena keräten aineistoa haastattelemalla kohdeorganisaation 8 jäsentä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoidulla haastattelumenetelmällä. Haastattelut toteutettiin anonyymisti ja haastateltavat valikoitiin tiimeistä, joissa tehdään töitä ulkoisten asiakkaiden kanssa, jotta tulokset ovat vertailukelpoisia keskenään. Tutkimuksen analysointimenetelmänä on teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkimus vahvistaa aiempia tutkimustuloksia, että valmentavalla johtamisella on vaikutusta henkilöstön kokemaan työhyvinvointiin. Tutkimus tuottaa käytännön johtamiselle näkökulmia edistää valmentavan johtamisen vaikutusta henkilöstön kokemaan työhyvinvointiin. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta kohdeorganisaatiossa työskentelevien henkilöiden olevan lähtökohtaisesti tyytyväisiä organisaatiossa toteutettavaan valmentavaan johtamiseen. Tutkimuksessa selvisi myös, että esihenkilön kanssa halutaan keskustella myös vapaamuotoisesti myös muista kuin työasioista, minkä koettiin lisäävän työhyvinvointia sekä työssä jaksamista. Tutkimuksessa ilmenee, että valmennettavat kaipaavat valmennusta säännöllisesti sekä toivovat mahdollisuuksia kehittää osaamistaan. Kehityskeskustelut koetaan tutkimuksessa hyödyllisiksi ja tuloksissa paljastui, että johdettavat kaipaavat kehityskeskusteluissa päätettyihin kehitysehdotuksiin konkreettisia toimia muutaman viikon välein tapahtuvissa valmennuskeskusteluissa esimerkiksi koulutusmahdollisuuksina. Tutkimuksessa selviää, että esihenkilöltä odotetaan kiinnostusta johdettavan henkilön päivittäiseen työhön sekä myös työhön liittymättömistä asioista. Toisaalta esihenkilön odotetaan antavan johdettavilleen vapautta minkä koettiin olevan erityisen tärkeää koetun työhyvinvoinnin näkökulmasta. Tärkeäksi osa-alueeksi työhyvinvoinnin parantumiselle koettiin myös palautteen ja aidon kiinnostuksen saaminen esihenkilöltä silloin, kun saavutetaan onnistumisia työtehtävissä.