Transfer of Verbal Humour in Audiovisual Translation - Wallace & Gromit: The Curse of the Were-Rabbit in Finnish

Abstract

Käännöksiä kulutetaan nykyään paljon audiovisuaalisessa muodossa. Av-kääntäminen on lisäksi läpinäkyvä kääntämisen laji: tekstityksessä alkuperäinen dialogi säilyy käännöksen rinnalla, mikä tarjoaa lähdekieltä osaaville katsojille mahdollisuuden poimia ”virheitä”, kun taas dubbauksessa kuva ja etenkin puhutusta käännöksestä eroavat suunliikkeet saattavat muistuttaa katsojaa vieraasta alkuperästä. Av-kääntämisessä on otettava huomioon useita kommunikaatiokanavia. Dialogilla on usein kiinteitä yhteyksiä etenkin kuvaan. Tekstitystä ja dubbausta rajoittavat synkronisointi ja tiivistäminen mutta hieman eri tavoin. Dubbauksessa rajoituksena on etenkin huulisynkroni, kun taas tiivistäminen on vaativampaa tekstityksessä, jossa seurattava kommunikaatiokanava vaihtuu puhutusta kirjoitetuksi.

Tässä pro gradu -tutkielmassa verrattiin tekstitystä ja dubbausta av-kääntämisen muotoina niiden salliman luovuuden suhteen. Tutkimuksessa sovellettiin James S. Holmesin säilyttävää ja uutta luovaa käännösstrategiaa. Tutkimuksen oletus, että dubbaus sallisi luovempia käännösstrategioita kuin tekstitys, perustui juuri näiden av-kääntämisen muotojen erilaisiin luonteisiin ja eri kommunikaatiokanaviin. Tutkimuskohteeksi valittiin Wallace & Gromit -elokuvasarjan The Curse of the Were-Rabbit, suom. Kanin kirous, jossa on paljon haastavaa verbaalia huumoria. Materiaaliksi eriytyivät elokuvalle tyypillisimmät sanaleikit, äänileikit ja alluusiot alakategorioineen.

Luovat käännöstavat paljastuivat oletuksen vastaisesti vähiten käytetyiksi käännösstrategioiksi sekä tekstityksessä että dubbauksessa. Enemmän huumoria oli jätetty jopa kokonaan kääntämättä kuin käännetty luovasti. Synkronisointi ja tiivistäminen olivat yhdessä suomalaisten av-kääntämisen normien kanssa rajoittaneet käännösmahdollisuuksia. Moniin käännösratkaisuihin ei kuitenkaan löytynyt muuta selittävää tekijää kuin yksittäinen kääntäjä, etenkin tämän yksittäisille verbaalin huumorin esiintymille antama arvo ja rohkeus poiketa lähdetekstistä luovalla tavalla.