Skriftpraktiker och skrifthändelser på Vasa centralsjukhus ur ett tvåspråkigt yrkesperspektiv

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä ja kuinka usein Vaasan keskussairaalan henkilöstö kirjoittaa ja lukee kotimaisilla kielillä sekä verrata onko suomenkielisten ja ruotsinkielisten henkilöstöryhmien välillä eroja. Erityisesti tutkin potilaskertomukseen liittyviä käytänteitä selvittämällä milloin potilaskertomus sanellaan muulla kuin potilaan kielellä, pitäisikö siitä tehdä helpommin ymmärrettävä, ja pitäisikö potilaskertomuksen prosessia kehittää. Havainnoin myös lääkärin työpäivää ja selvitän mitä tekstejä hän lukee ja kirjoittaa.

Tutkielmani on tapaustutkimus, jonka aineisto on kerätty sähköisen kyselylomakkeen avulla ja havainnoimalla yhden lääkärin työpäivää, sekä haastattelemalla häntä. Kyselylomakkeen avoimet kysymykset analysoin kvalitatiivisesti aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttäen sekä monivalintakysymykset kvantitatiivisesti. Lääkärin työpäivän analysoinnissa olen käyttänyt hyväkseni omia muistiinpanoja sekä havainnointeja. Haastattelu on analysoitu sisällönanalyysillä. Oma kokemukseni hoitotyöstä tuo tutkimukseeni myös fenomenologisen että etnografisen näkökulman.

Tutkimustulosten mukaan enemmistö kirjoittaa ja lukee molemmilla kotimaisilla kielillä. Sekä suomenkielinen että ruotsinkielinen henkilökunta kirjoittaa enemmän omalla äidinkielellään. Suomenkielinen henkilökunta lukee yhtä paljon molemmilla kotimaisilla kielillä ja ruotsinkielinen henkilökunta lukee hieman enemmän suomeksi kuin ruotsiksi. Päivittäin kirjoitetaan eniten tekstejä potilaille sekä kollegoille ja vähiten omaisille ja viranomaisille. Henkilökunta kirjoittaa ja lukee päivittäin tekstejä, jotka liittyvät hoitotyöhön, kuten potilaskertomuksia, hoitosuunnitelmia, lausuntoja ja lähetteitä. Tulosten mukaan potilaskertomus sanellaan muulla kuin potilaan äidinkielellä silloin, kun lääkäri ei osaa potilaan äidinkieltä. Enemmistö vastaajista oli sitä mieltä, että potilaskertomuksen prosessia pitäisi kehittää, sekä potilaskertomusta mukauttaa, jotta potilas ymmärtäisi sen. Tulosten mukaan potilaan kuuluisi saada aina potilaskertomus omalla kielellä ja siinä tulisi käyttää selkeää kieltä ja vähän terminologiaa. Lääkärin haastattelun ja havaintojen perusteella lääkäri käyttää päivittäin puolet työajastaan kirjoittamiseen ja lukemiseen, ja tämä tapahtuu suurimmaksi osaksi tietokoneella.