Asuntomarkkinoiden alueellinen kehitys Suomessa 2000-luvulla : Tarkastelussa Helsinki, Joensuu, Oulu ja Vaasa

Suomen asuntomarkkinoiden kehitys 2000-luvulla on ollut huomattavasti eriytynyttä. Väestön keskittyminen suuriin kasvukeskuksiin, taloussuhdanteet ja muutokset korkotasossa ovat vaikuttaneet eri alueisiin eri tavoin, mikä on kasvattanut asumiskustannuksia erityisesti Helsingissä, ja samalla heikentänyt pienempien kaupunkien hintakehitystä. Asuntomarkkinoilla on keskeinen rooli sekä kotitalouksien taloudessa että alueiden kehityksen ja elinvoiman ylläpitämisessä. Tämä tutkielma tarkastelee Helsingin, Oulun, Vaasan ja Joensuun asuntomarkkinoiden kehitystä hyödyntäen talousteoreettisia malleja sekä tilastoaineistoa. Työssä analysoidaan kysynnän ja tarjonnan mekanismeja, kaupungistumista ja muuttoliikettä sekä 2000-luvun talouden suuria shokkeja, kuten finanssikriisiä ja koronapandemiaa. Lisäksi vertaillaan kaupunkien neliöhintojen, BKT/asukas -kehityksen ja kotitalouksien velkaantumisasteiden muutoksia. Tulokset osoittavat, että Helsinki on irtautunut selvästi muiden kaupunkien hintakehityksestä väestönkasvun, työmarkkinoiden vetovoiman ja tarjonnan jäykkyyden vuoksi. Kasvukeskuksissa pitkään jatkunut matala korkotaso lisäsi velkaantumista ja vahvisti hintojen nousua, kun taas muuttotappiollisten alueiden kysynnän heikkous on hillinnyt hintakehitystä. Tutkimuksen perusteella Suomen asuntomarkkinoiden alueellinen kehitys heijastaa talouden rakenteellisia muutoksia, ja kaupunkien erilaiset talous- ja väestörakenteen selittävät merkittävän osan havaituista eroista.