Kuntien yksityisen sektorin yritystuet, laskentamallit ja jälkiseuranta

Abstract

Kunnat käyttävät vuosittain suuria summia yritystukiin. Tutkimuksen päämääränä oli tutkia millaisia suoria tukikeinoja kunnat nykyisin käyttävät ja mitkä syyt tai tavoitteet vaikuttavat kuntien käyttämiin yritystukiin. Lisäksi tutkittiin miten kunnat valmistelevat tukipäätöksiä, mitä laskentamalleja tukitoimien vaikutusten arvioinnissa käytetään sekä miten kunnat seuraavat tukitoimien vaikutuksia jälkikäteen.

Tärkeimmät perustelut kunnille käyttää suoria yritystukia olivat uudet työpaikat, verotulojen kasvu ja uudet asukkaat. Nykyisin suorina yritystukina käytettiin pääasiassa kaavoittamista, tilojen rakentamista (esim. lunastus- ja vuokrahallit) ja työvoiman hankinnassa auttamista. Tukipäätösten valmistelussa paljastui puutteita ja se oli vailla systemaattisuutta. Hyötyjen arvioinnissa ylivoimaisesti käytetyin laskentamalli oli takaisinmaksuaika. Tutkimuksessa esitellään myös muut yleisesti käytetyt laskentamallit ja kuntien käyttöön soveltuva panos-tuotosmalli.

Kuntien pääasiallisin ja tärkein tulonlähde ovat verotulot. Yritystukitilanteissa verotulot ovat monesti tärkeämpi tulonlähde kuin esim. saadut maksut lunastushalleista tai vuokratuotot. Kuntien verotulot koostuvat välittömistä ja kulutuksen sekä investointien synnyttämistä välillisistä veroista. Käytetyistä laskentamalleista panos-tuotosmalli yhdistettynä nettonykyarvoon soveltui parhaiten kuntien vero- ja työllisyysvaikutusten arviointiin. Jälkiseuranta kunnilla oli puutteellista ja kaipasi selvää parantamista.

Epäsystemaattinen tukipäätösten valmistelu, väärät laskentamallit ja puutteellinen jälkiseuranta saattavat yhdessä johtaa virheellisiin yritystukipäätöksiin.