Kyseenalaistetaanko työajan pituutta työhyvinvoinnin näkökulmasta sosiaali- ja terveydenhuollossa? : Kartoittava kirjallisuuskatsaus

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee työajan lyhentämisen vaikutuksia työhyvinvointiin sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tutkielman tavoitteena oli kartoittaa kirjallisuuskatsauksen avulla pohjaa empiiriselle tutkimukselle työajan lyhentämisen merkityksestä sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöille. Tutkielmassa tarkastellaan työajan lyhentämisen laajempaa kontekstia ja sen yhteyttä fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen työhyvinvointiin sekä organisaatioiden hallinnolliseen näkökulmaan aiheesta.

Aikaisempi tutkimus on osoittanut, että pitkät työajat ovat yhteydessä moniin työntekijöille haitallisiin vaikutuksiin, kuten lisääntyneeseen stressiin, heikentyneeseen unen laatuun ja työn ja yksityiselämän yhteensovittamisen haasteisiin. Toisaalta lyhyemmällä työajalla on esitetty olevan myönteisiä vaikutuksia työntekijöiden hyvinvointiin ja organisaatioiden toimintaan, erityisesti silloin, kun lyhyempi työaika toteutetaan ilman palkanalennusta ja työn uudelleenjärjestelyjä tukevat johtamisen ja organisoinnin toimet ovat riittäviä.

Tutkielman tulokset osoittavat, että työajan lyhentämisellä on positiivisia vaikutuksia sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen työhyvinvointiin. Lyhyemmät työajat vähentävät työntekijöiden kokemaa stressiä ja parantavat unen laatua, mikä puolestaan edistää heidän kokonaisvaltaista hyvinvointiaan. Lyhyempi työaika parantaa myös työn ja yksityiselämän tasapainoa, mikä lisää työntekijöiden tyytyväisyyttä ja vähentää sairauspoissaoloja. Erityisesti fyysisesti ja psyykkisesti kuormittavissa tehtävissä, kuten vanhustenhoidossa, lyhyempi työaika osoittautui tehokkaaksi keinoksi vähentää työn kuormittavuutta ja parantaa työntekijöiden jaksamista. Lyhyemmän työajan vaikutukset ovat erityisen merkittäviä silloin, kun työn uudelleenjärjestelyt ja johtaminen tukevat muutosta.

Tutkielman perusteella voidaan todeta, että lyhyempi työaika on potentiaalinen keino parantaa sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden työhyvinvointia ja organisaatioiden toimivuutta, mutta sen toteuttaminen vaatii kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja työntekijöiden osallistumista päätöksentekoon.