Edustuskulut tulo- ja arvonlisäverotuksessa

Abstract

Edustuskulut ovat elinkeinoverotuksessa rajoitetusti vähennyskelpoisia. Edustuskulujen kokonaismäärästä puolet katsotaan verotuksessa vähennyskelpoiseksi ja toinen puoli kokonaan vähennyskelvottomaksi. Arvonlisäverotuksessa edustuskuluihin sisältyvää arvonlisäveroa ei puolestaan saa vähentää lainkaan. Edustuskulujen vähennysoikeuden rajoituksen taustalla on muun muassa se seikka, että edustuskulut sisältävät usein elantokustannukseksi katsottavaa etua. Elantokustannukset ja muu yksityinen kulutus on verotuksessa täysin vähennyskelvotonta.

Edustuskuluilla on paljon yhteneväisyyksiä liiketoiminnassa syntyvien mainos-, markkinointi- ja neuvottelukulujen kanssa. Verokohtelu näiden kuluerien välillä on kuitenkin erilainen. Edustuskuluja koskee edellä mainitut vähennysrajoitukset sekä tulo- että arvonlisäverotuksessa, kun taas mainos-, markkinointi- ja neuvottelukulut ovat täysin vähennyskelpoisia. Erilaisen verokohtelun vuoksi kululajien ominaispiirteiden tunnistaminen on tärkeää, jotta ne voidaan paremmin erottaa toisistaan ja näin saavuttaa oikea verotuksellinen lopputulos.

Edustusmenon käsite ei kuitenkaan ole yksiselitteinen ja jättää siis paljon tulkinnanvaraa. Edustuskulujen käsitettä ei ole laissa määritelty, joten tulkinnassa tulee käyttää apuna Verohallituksen vuonna 1993 antamaa ohjetta (Verotiedote 4/93) sekä edustuskuluja koskevaa verotus- ja oikeuskäytäntöä, joka omalta osaltaan muokkaa käsitteen sisällön kehitystä. Tuloverotusta koskevaa oikeuskäytäntöä voidaan hyödyntää myös arvonlisäverotuksessa. Tuloverotuksessa syntynyttä oikeuskäytäntöä ei voida kuitenkaan suoraan soveltaa arvonlisäverotuksessa, sillä arvonlisäverotuksessa on huomioitava myös EY:n arvonlisäverodirektiivin vaikutus.