Kansainvälisen liiketoimintasiirron verokohtelu

dc.contributor.authorRuuska, Anne
dc.contributor.facultyfi=Kauppatieteellinen tiedekunta|en=Faculty of Business Studies|
dc.contributor.organizationVaasan yliopisto
dc.date.accessioned2003-06-08
dc.date.accessioned2018-04-30T13:47:51Z
dc.date.accessioned2025-06-25T15:58:06Z
dc.date.available2018-04-30T13:47:51Z
dc.date.issued2003
dc.description.abstractTutkielmassa selvitetään kansainvälistä liiketoimintasiirtoa ja sen verokohtelua. Työssä käsitellään erityisesti ns. rajat ylittävän liiketoimintasiirron verokohtelua. Pohjana tarkastelulle ovat Euroopan unionin yritysjärjestelydirektiivin (90/434/ETY) säännökset sekä Suomen ja Ruotsin verolainsäädäntöön direktiivin perusteella implementoidut säännökset. Suomessa liiketoimintasiirtoa koskeva sääntely on EVL 52 §:ssä ja Ruotsissa vastaavat määräykset löytyvät tuloverolain luvusta 38. Liiketoimintasiirron käsitteen, siirtyvän liiketoimintakokonaisuuden sekä liiketoimintasiirtoon liittyvien verotusperiaatteiden määrittely pohjautuu pääosin näille säännöksille sekä oikeuskäytännössä muodostuneisiin rajauksiin. Tutkielmassa tarkastellaan myös liiketoimintasiirron liiketaloudellisia lähtökohtia, konsernisuhteisiin liittyviä yritysjärjestelytilanteita, verosuunnittelua ja veronkiertoa. Tutkimustuloksena voidaan todeta, että EU-vero-oikeuden vaikutus on nähtävissä sekä Suomen että Ruotsin liiketoimintasiirtoa koskevassa sääntelyssä. Käytännössä säännökset pohjautuvat kaikkialla EU:ssa samaan direktiiviin. Direktiivin määräysten toteutustavat kuitenkin vaihtelevat. Suomesssa ja Ruotsissa on päädytty soveltamaan direktiivin rajat ylittäville yritysjärjestelyille asettamia vaatimuksia myös puhtaasti kotimaisissa järjestelyissä. Tästä syystä eurooppavero-oikeuden periaatteita voidaan joutua ottamaan huomioon puhtaasti kansallisissa järjestelyissä. Liiketaloudellisia näkökohtia on syytä korostaa liiketoimintasiirron kohdalla. Yritysjärjestelylle myönnetyt verohuojennukset edellyttävät, että liiketoimintasiirrolla pyritään parantamaan yrityksen liiketaloudellisia toimintaedellytyksiä. Yritysjärjestelyille on oma erityinen veronkiertonormi, jolla pyritään estämään yritysjärjestelysäännösten tarjoamien veroetujen perusteeton hyväksikäyttö. Verosuunnittelun kannalta liiketoimintasiirto on merkittävä yritysjärjestelykeino, koska se mahdollistaa verotuksen lykkääntymisen seuraavan luovutuksen yhteyteen. Konserniyrityksille se mahdollistaa konsernin osakkuusasetelmien muokkaamisen veroneutraalisti. Tällä hetkellä liiketoimintasiirto on ainoa yritysjärjestelytoimenpide, joka mahdollistaa direktiivin veroetujen hyödyntämisen kansainvälisissä yritysjärjestelyissä.
dc.description.notificationfi=Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.|en=Fulltext not available.|sv=Fulltext ej tillgänglig.
dc.format.bitstreamfalse
dc.format.extent81
dc.identifier.olddbid4970
dc.identifier.oldhandle10024/4922
dc.identifier.urihttps://osuva.uwasa.fi/handle/11111/8083
dc.rightsCC BY-NC-ND 4.0
dc.source.identifierhttps://osuva.uwasa.fi/handle/10024/4922
dc.subjectVero-oikeus
dc.subjectyritysjärjestelydirektiivi
dc.subjectyritysjärjestely
dc.subjectliiketoimintasiirto
dc.subject.studyfi=Talousoikeus|en=Business Law|
dc.titleKansainvälisen liiketoimintasiirron verokohtelu
dc.type.ontasotfi=Pro gradu - tutkielma |en=Master's thesis|sv=Pro gradu -avhandling|

Tiedostot