Lentäjän väsymys

Liikenneilmailussa kauan akuuttina säilynyt asia on lentäjien väsymys. Suomen sisäisen reittiliikenteen operoinnissa lentäjille väsymystä aiheuttavat muun muassa aikaisin alkavat aamuvuorot, yövuorot, yhden työvuoron sisältämät useat sektorit, työvuorojen pituus sekä peräkkäisten työvuorojen lukumäärä. Vuorokausi- ja unirytmin häiriintymisestä sekä pitkästä ja yhtäjaksoisesta työstä johtuva kumulatiivinen eli kasautuva väsymys on yksi pahimpia lentoturvallisuutta uhkaavia tekijöitä liikenneilmailussa. Tämän tutkimuksen tutkimusongelmana on selvittää, riittääkö lentäjien työvuorolistojen tekeminen normien mukaan, vai olisiko listojen suunnittelussa otettava huomioon myös muita seikkoja. Tutkielmassa tarkastellaan lentoyhtiön vastuuta työntekijästään ja hänen työvuoroistaan sekä sitä miten työntekijä voi itse vaikuttaa väsymyksen kertymisen estämiseen ja miten hänen tulee toimia, jos hän tuntee itsensä väsyneeksi työvuoron alkaessa tai sen aikana. Tutkielmassa kuvataan keskeisimpiä säännöksiä, jotka määrittävät rajat lentäjien työvuorosuunnittelulle. Näitä ovat Komission asetus 859/2008, luku Q, Suomen ilmailuviranomaisen EU:n asetuksen ja kansallisten lakien perusteella antama ilmailumääräys, ilmailuviranomaisen hyväksymä yhtiön oma toimintakäsikirja (OM-A), Suomen työaikalaki sekä TES. Tutkimuksessa kuvataan väsymystä ja erityisesti kumuloituvaa väsymystä sekä sitä, mistä se lentäjien työssä johtuu ja miten sitä voidaan ehkäistä työvuorosuunnittelulla. Lentäjien työvuoroja on hyvä suunnitella siten, että huomioidaan muitakin seikkoja kuin pelkät normit. Euroopassakin on alettu vähitellen kiinnittää huomiota siihen, että pelkän Komission asetuksen, luvun Q noudattaminen ei riitä, ja lähivuosina ollaan Euroopassa ottamassa käyttöön SMS (Safety Management System) -turvallisuustarkastelujärjestelmä, jonka yhtenä osana on FRMS – väsymyksen seurantajärjestelmä.