Siirtohinnoittelu verotuksessa

Suuri osa maailmankaupasta on kansainvälisten konsernien sisäistä kauppaa: tavaroita, palveluita tai aineettomia oikeuksia. Konsernimuoto on luonteva tapa järjestää liiketoiminta eri yhtiöihin maantieteellisten syiden, vastuiden tai riski-en rajaamiseksi, mutta kansainvälisissä konserneissa efektiivinen veroaste usein muodostuu korkeammaksi kuin mitä legaalinen verokanta on. Siirtohinnoittelu ilman markkinaehtoperiaatetta mahdollistaisi yksinkertaisen tavan näyttää konsernitasolla voittoa siinä valtiossa, missä on matalin verotuksen taso. Mark-kinaehtoisessa siirtohinnoittelussa on siis kyse verotulojen jakamisesta vähin-tään kahden valtion kesken. Useissa valtioissa on viime vuosina otettu verolainsäädäntöön säännöksiä siir-tohinnoittelun markkinaehtoisuudesta sekä siirtohinnoitteludokumentaatiosta. Siirtohinnoitteludokumentaation tehtävänä on jälkikäteen osoittaa, että toisiinsa etuyhteydessä olevien yritysten välisissä liiketoimissa on noudatettu markki-naehtoperiaatetta ja antaa näin verovelvolliselle suojaa veronsaajan hinnoittelu-oikaisuja ja kansainvälistä kaksinkertaista verotusta vastaan. Tässä tutkielmassa tarkoituksena on selvittää mitä oikeuslähteitä suomalainen veronmaksaja voi käyttää, sekä pitää ottaa huomioon, selvittäessään konser-niyritystensä välisten liiketoimien markkinaehtoista hinnoittelua, sekä mikä on olennaista tietoa näistä liiketoimista tuotettavassa dokumentaatiossa.