Digitaalisten oppikirjojen käyttäjäkokemus : LETUS-viitekehysanalyysi lukiolaisten digitaalisista oppikirjoista

Abstract

Digitaaliset oppikirjat ovat nykyään osa lukiolaisten arkea. Niiden käyttöön kuitenkin liittyy edelleen haasteita, jotka vaikuttavat oppimiseen. Olennaista on, että digioppikirjoja käytetään tarkoituksenmukaisesti hyödyntämällä niiden oppimiseen tarjoamat mahdollisuudet sekä ottamalla huomioon niiden heikkoudet. Käyttäjäkokemuksen arvioinnin ja kehittämisen kautta digioppikirjoja voidaan kehittää niin, että niiden käyttö tukee parhaimmalla tavalla opiskelijan oppimista.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida ja kehittää digitaalisten oppikirjojen käyttäjäkokemusta. Tutkimuksen menetelmänä toimi LETUS-viitekehykseen pohjautuva kvalitatiivinen sisällönanalyysi. Tiedonkeruumenetelminä toimivat kysely ja asiantuntija-arviointi. Kyselyn avulla selvitin lukiolaisten näkemyksiä digitaalisten oppikirjojen käyttäjäkokemuksesta. Asiantuntija-arvioinnissa analysoin lukiolaisille suunnatun digioppikirjan käyttäjäkokemusta. Aineistona toimivat kyselyn tulokset ja Sanoma Pro:n lukio-opetukseen tarkoitettu digitaalinen oppikirja. Tutkimuksen teoreettisena pohjana toimi LETUS-viitekehys (Learning Experience Technology Usability Design Framework). Tämän lisäksi teoria pohjautui tutkimukseen digitaalisesta oppimisesta, käyttäjäkokemuksesta, käytettävyydestä ja pedagogiikasta.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että monet opiskelijat olivat tyytyväisiä digitaalisiin oppikirjoihin, mutta käyttäjäkokemuksessa ilmeni myös haasteita. Haasteena koettiin etenkin keskittymisen vaikeudet. Käytettävyyden ongelmia olivat erityisesti mobiilikäytettävyys, tekstityökalujen ongelmat ja käyttöliittymän joustamattomuus värimaailman muokkaamisessa. Asiantuntija-arvioinnin ja kyselyn avoimien vastauksien perusteella navigoitavuudessa esiintyi ongelmia. Digioppikirjat olivat sisällöltään opiskelijoiden mielestä ymmärrettäviä. Sisällön tasolla kehitystä kaivattiin etenkin rakenteeseen liittyvissä ongelmissa.

Tulosten pohjalta digitaalisten oppikirjojen kehityksessä tulisi keskittyä opiskelijoiden itsesäätelyä tukevien ominaisuuksien kehittämiseen. Näitä ominaisuuksia voisivat olla esimerkiksi ajanhallintaa ja oppimista edistävät työkalut sekä vuorovaikutusta tukevat ominaisuudet. Opintojen räätälöinti analytiikan perusteella edistäisi sitoutumista ja motivaatiota opiskeluun. Koska ongelmat digioppikirjojen käytössä eivät ole täysin ratkaistavissa teknisin keinoin, voisi ratkaisuna toimia hybridimalli digi- ja painetun oppimateriaalin käytössä. Käytettävyydessä tulisi kiinnittää huomiota digioppikirjojen työkalujen toimivuuteen, käyttöliittymän joustavuuteen, navigoitavuuteen sekä käytettävyyteen mobiililaitteilla.