Veronkorotus rikossyytteenä ja ne bis in idem -kielto

Abstract

Tutkielman tavoitteena on selvittää ja analysoida hallinnollisen verotusprosessin ja verorikosprosessin välisiä suhteita. Eräänlaisena johdantona käsiteltävään aihepiiriin on käytetty verovelvollisen valinnanvapaudeksi kutsuttua teema-ainesta. Tarkastelun keskiössä ovat erityisesti veronkorotusten osalta Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön muodostamat reunaehdot Suomen kansallisen lainsäädännön sisällölle ja siitä johdettaville kansallisten vero- ja oikeushallintoviranomaisten tulkintakäytännöille. Aihealue on erittäin ajankohtainen. Sen tärkeyteen ja huomattavaan merkitykseen on kiinnitetty Suomessa enenevässä määrin huomiota oikeastaan vasta viime vuosina. Voidaan myös todeta, että verotuksen ja verorikosoikeuden suhdetta EIS:n muodostamaan viitekehykseen on tutkittu Suomessa vielä verrattain vähän.

Tutkielmassa tarkastellaan EIS 6.1 artiklaan sisältyvää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusta. Keskiössä on sanktiotyyppiseksi seuraamukseksi luonnehdittu kansalliseen lainsäädäntöön perustuva veronkorotus ja se, kuinka veronkorotuksen käsittely verotusmenettelyssä ja rikosprosessissa suhtautuu EIS 6.1 artiklan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukseen. Merkittävin osa tutkielmaa on kuitenkin EIS:n 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklassa säädetty kielto syyttää ja rangaista kahdesti samassa asiassa eli ne bis in idem -kielto, sen suhde EIS 6.1 artiklaan ja veronkorotuksen sijoittuminen tähän viitekehykseen. Tutkielman lähdemateriaalina on käytetty EIT:n oikeuskäytäntöä, kotimaista oikeuskäytäntöä ja oikeuskirjallisuutta.

EIT on katsonut vakiintuneesti, ettei verotusta voida lukea EIS 6.1 artiklan siviilihaaran mukaisten oikeuksien ja velvollisuuksien alaan. EIS 6.1 artiklan rikoshaaran suhteen tilanne on arvioitu toisin. Siltä osin, kun verotusasia koskee veronkorotuksen määräämistä, sen on katsottu rinnastuvan rikossyytteisiin. Niin ikään veronkorotusten on todettu kuuluvan EIT:n oikeuskäytännössä eräissä tilanteissa ne bis in idem -kiellon alaan. Samoihin lopputuloksiin on päädytty myös kotimaisessa oikeuskäytännössä.