Verovelvollisen oikeusturva automaattisessa päätöksentekoprosessissa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan verovelvollisen oikeusturvaa Verohallinnon hyödyntämässä automaattisessa päätöksentekoprosessissa. Automatiikkaa käytetään verotuksen toimittamisessa merkittävissä määrin, vaikka automaattiseen päätöksentekoon on tullut varsinaista sääntelypohjaa sovellettavaksi vasta vuosina 2023 ja 2024. Julkisena vallankäyttäjänä Verohallinnon on turvattava kaikki verovelvollisille kuuluvat oikeudet, kuten oikeusturvan takeet. Verohallinto on saanut eduskunnan apulaisoikeusasiamieheltä huomautusta oikeusturvan riittämättömyydestä automaattisessa päätöksentekoprosessissa. Kyseistä ongelmaa on pyritty korjaamaan hallituksen esityksen kautta tulleilla lainsäädännöllisillä muutoksilla. Tutkielmassa on tarkoituksena tarkastella, mitkä ovat tämänhetkiset oikeusturvakeinot automaattisessa päätöksentekoprosessissa ja onko lainsäädännöllisillä muutoksilla ollut vaikutusta oikeusturvan takaamiseen.

Tutkielmassa käytetään metodina lainopillista menetelmää. Lainopillisessa tutkimuksessa tarkastellaan voimassa olevaa oikeutta ja tehdään havaintoja oikeustilasta. Tutkielman tavoitteena on tuottaa perusteltuja kannanottoja voimassa olevan oikeuden kautta. Tutkielma tarkastelee automaattisen verotusmenettelyn oikeusturvan tilaa hallituksen esityksistä tehtyjen lakimuutosten avulla. Tärkeimpänä lähdeaineistona työssä toimivat lainsäädäntö, hallituksen esitykset ja lainvalmistelutyöt oikeuskirjallisuuden ohella. Tutkielmassa hyödynnetään myös oikeuskäytäntöä ja Verohallinnon syventäviä vero-ohjeita.

Automaattinen päätöksentekoprosessi vaatii oman huomionsa oikeusturvakeinoissa. Automaattisessa verotusmenettelyssä keskeisinä oikeussuojakeinoina toimivat tietosuojavaatimukset, asianosaisen kuuleminen, päätöksen perusteluvelvollisuus ja muutoksenhakumahdollisuudet; joista erityisesti oikaisuvaatimuksen teko. Hyvän hallinnon perusteista korostuvat luottamuksensuojan ja asianmukaisen käsittelyn sekä riittävän neuvonnan ja asian viivytyksettömän käsittelyn vaatimukset oikeusturvakeinoina. Tutkielman kautta havaittiin, että automaattisesta verotuksesta on puuttunut merkittäviä sääntelykohtia esimerkiksi virkavastuun kohdentumisen, päätöksenteon läpinäkyvyyden ja oikeusturvan riittämättömyyden osalta. Lainsäädännöllisten muutosten kautta kyseisiin ongelmiin on pyritty vastaamaan ja muutosten riittävyyttä on mahdollista arvioida vielä tarkemmin tulevien oikeuskäytäntöjen myötä. Joka tapauksessa lainsäädännöllisillä muutoksilla voidaan todeta olleen selvää parannusta verovelvollisten oikeusturvan takaamiseen.