Eläinperäisten sivutuotteiden synnyttämät ohuet virrat volyymi- ja logistiikkamallinnus : Case Honkajoki Oy

Abstract

Teollisuudessa vallitseva kulutusjärjestelmä on perustunut lineaariseen kulutusmalliin, joka perustuu tuotteen hävittämiseen sen elinkaaren päätyttyä. Tämä on johtanut resurssien ehtymiseen ja jätemäärien kasvuun. Kiertotaloudessa tämä malli on tarkoitus korvata niin, että tuotteet ja materiaalit hyödynnetään mahdollisimman pitkään palauttamalla ne kiertoon ja tuottamaan arvoa. Elintarviketeollisuuden prosesseissa syntyy välttämättömiä sivutuotevirtoja, joiden arvo voidaan tuoda takaisin kiertoon hyödyntämällä niitä raaka-aineina esimerkiksi rehun, lannoitteiden ja energian muodossa. Sivutuotteiden keräämiseen liittyy kuitenkin erilaisia haasteita, kuten pienet materiaalivirrat, huono ennustettavuus ja materiaalien vähäinen arvo, jonka vuoksi niiden kerääminen on logistinen haaste kustannusten vuoksi.

Tämä tutkimus on osa KiertoDigi-hanketta, jonka tarkoituksena on luoda uusia konsepteja kiertotaloudesta syntyvien pienten kiertojen hallintaan. Tutkimus keskittyy mallintamaan eläinperäisten sivutuotteiden pienten virtojen volyymia ja niiden keräilyn logistisia kustannuksia. Tutkimuksen taustana toimii case-yrityksen Honkajoki Oy:n halu kasvattaa raaka-aineen saantia ja osallistua kiertotalouden kehittämiseen.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, että missä ja kuinka paljon eläinperäisten sivutuotteiden ohuita virtoja syntyy ja vertailla erilaisten logististen mallien kustannuksia niiden keräämiseen rajatulla alueella arvioidun volyymin perusteella. Tutkimusongelman ratkaisemisen apuna käytetään päätöksentekoa tukevia järjestelmiä, kuten reittioptimointiohjelmaa reittien laskemiseen ja Exceliä kustannuslaskentaan, volyymikarttakuvien ja kuvaajien luomiseen. Tutkimusta varten tietoa on kerätty case-yritykseltä sekä verkkolähteistä. Teoriassa käsitellään kiertotaloutta ja logistiikkaa.

Tutkimuksessa luodun volyymikertoimen perusteella ohuiden virtojen synnyttämää sivutuotetta syntyisi Suomessa jopa yli kolme miljoonaa kiloa ja sivutuotetta esiintyy eniten Länsi- ja Etelä-Suomen läänissä. Logistiikkamallinnusten vertailussa todettiin, että pienten sivutuotevirtojen kerääminen olisi kannattavaa yhdistämällä pienillä kuorma-autoilla kerättyjä sivutuotevirtoja välivarastoon, joka noudettaisiin isomman kuljetuskapasiteetin omaavalla täysperävaunulla case-yrityksen tuotantolaitokselle. Lisäksi tutkimuksessa todettiin, että laskemalla keräystiheyttä vähän materiaalivirtaa tuottavista lähteistä saadaan laskettua keräilykuljetusten kustannuksia. Tutkimuksessa otettiin huomioon myös mahdollinen isomman tuotantolaitoksen volyymin yhdistäminen sivutuotteen paluukuljetukseen kuljetuskapasiteetin jäädessä vajaaksi ja todettiin, että se laskee €/kg suhdetta keräyskuljetuksissa. Tutkimuksen tulosten perusteella ehdotettiin hybridikeräysmallia, jossa pieniä kuorma-autoja käytettäisiin keräysautoina, jotka yhdistettäisiin ja noudettaisiin täysperävaunulla. Pienemmät sivutuotevirran lähteet, jotka poikkeavat kustannustehokkailta noutoreiteiltä noudettaisiin harvemmin keräämällä sivutuotetta asiakkaiden luokse sijoitettaviin pakastimiin / välivarastoihin.