Arvonlisäveron vähennysoikeus : Yleiskulujen jakaminen vähennysoikeuden piirissä

Abstract

Arvonlisävero on valtion suurin yksittäinen tulonlähde. Sen tuottama verotuotto määräytyy suurimmaksi osaksi markkinoilla tapahtuvan yksityisen kulutuksen perusteella. Arvonlisävero on yleinen kulutusvero, ja pääsäännön mukaisesti se kohdistuu kaikkeen tavaroiden ja palvelujen kulutukseen. Luonteeltaan se on välillinen vero ja lopullinen verorasitus vyörytetään kuluttajien maksettavaksi hinnoittelun avulla.

Arvonlisäveron ominaispiirteinäkin pidettävien veron neutraalisuuden periaatteen ja veron kertaantumisen estämisen periaatteen toteuttamiseksi käytössä on kattava vähennysoikeusjärjestelmä, joka pääsäännön mukaisesti koskee arvonlisäverovelvollisia. Lähtökohtaisesti vähennysoikeusjärjestelmä on kattava taaten näiden arvonlisäverotuksen periaatteiden toteutumisen. Arvonlisäveron vähennysoikeusjärjestelmän avulla liiketoiminta tapahtuu verottomin tuotantopanoksin ilman, että piilevää veroa syntyisi hyödykkeiden hintoihin.

Yleiskulut ovat sellaisia kuluja, joita ei voida osoittaa suoraan ja välittömästi jonkin tietyn liiketoimen aiheuttamiksi kuluiksi. Yleiskulut siis palvelevat yleisemmällä tasolla koko liiketoimintaa tai pääosaa liiketoiminnasta. Harjoitettaessa sekä arvonlisäverollista että arvonlisäverotonta liiketoimintaa, on tärkeää suorittaa yleiskulujen jakaminen siten, että jakoperuste tuottaa täsmällisimmän lopputuloksen. Täsmällisimmän lopputuloksen vaade aiheuttaa yritykselle veroriskin. Sen minimoiminen on olennaisessa asemassa yrityksen liiketoiminnan kestävyyden ylläpitämisen ja kehittämisen kannalta. Yleiskulujen vähennysoikeuden määrittelemisessä käytettävälle laskelmalle ei Suomen lainsäädäntö pidä sisällään tarkkaa määritelmää tai laskentamallia. Arvonlisäverovelvollisen kannalta tarkasti määritellyn sovellettavan laskentamallin puuttuminen mahdollistaa vapauden luoda omaan liiketoimintaan parhaiten sopiva laskentamalli täsmällisyyden vaade huomioiden.

Tässä tutkielmassa muodostetaan käsitys siitä, miten arvonlisäveron vähennysoikeus tulisi yleiskulujen osalta jakaa täsmällisimmän lopputuloksen saavuttamiseksi yrityksen harjoittaessa sekä arvonlisäverollista että arvonlisäverotonta liiketoimintaa. Tutkimusongelmaa on lähestytty EU-vero-oikeuden, kansallisen lainsäädännön, lain esitöiden sekä laajan ja merkityksellisen oikeuskäytännön kautta. Tutkielmassa on käytetty näiden lisäksi myös Verohallinnon syventäviä vero-ohjeita ja oikeuskirjallisuutta.

Arvonlisäveron vähennysoikeuden voidaan nähdä olevan hyvin laaja-alainen kokonaisuus. Täsmällisimmän lopputuloksen vaateen täyttämiseksi tutkielmassa tarkasteltiin Pro rata -laskentamallia, liikevaihtoperusteista laskentamallia, neliöperusteista laskentamallia, työaikaperusteista laskentamallia, henkilöperusteista laskentamallia ja liiketoimiperusteista laskentamallia.