KORKO KONSERNIN SISÄISESSÄ RAHOITUKSESSA

Abstract

Kansainvälisten konsernien harjoittama verosuunnittelu on lisääntynyt ja yhä enemmän konsernit käyttävät myös sisäisiä rahoitusjärjestelyjä verosuunnittelunsa toteuttamiseen. OECD:n siirtohinnoitteluohjeen mukaisesti siirtohinnoittelun tulisi perustua markkinaehtoperiaatteelle. Markkinaehtoisuuden arviointi lainajärjestelyissä on kuitenkin erittäin haastavaa rahoitusjärjestelyjen ollessa hyvin yritys- ja tapauskohtaisia. Oikeuskäytännön vähäisyys konsernin rahoituksen siirtohinnoittelun osalta hankaloittaa yrityksen rahoitusrakenteen verokohtelua ja sitä kautta rahoituksen suunnittelua.

Kansallinen verolainsäädäntö, EY:n perustamissopimuksen ja OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden kanssa, luo lainsäädännöllisen viitekehyksen rahoituksen siirtohinnoittelulle. Rahoitusjärjestelyjen ollessa monimutkaisia ja sisältäen paljon kiistanalaisia aiheita, kuten esimerkiksi konserniedun ja -haitan tulkinta, ollaan tilanteessa, jossa vahvoista oikeuslähteistä ei voida löytää perusteluja valittujen siirtohinnoittelumenetelmien käytölle ja näin ollen joudutaan siirtymään heikosti velvoittavien oikeuslähteiden, kuten kansallisten oikeusratkaisujen tulkintaan. Kansalliset oikeusratkaisut ovat kuitenkin huomattavan ristiriitaisia keskenään, mikä hankaloittaa kansainvälisten yritysten verosuunnittelua.

Konsernin sisäisessä rahoituksessa käytetty korko perustuu lähtökohtaisesti valuutan ja maturiteetin mukaan määräytyvään viitekorkoon ja sen päälle lisättävään marginaaliin. Marginaalin markkinaehtoisuuteen kiteytyy konsernin rahoituksen siirtohinnoitteluongelma. Konsernilainan marginaalin määrittäminen Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun 2010:73 mukaan, koron tulisi perustua erillisyhtiöperiaatteelle ja tätä tulkintaa tukevat myös OECD:n siirtohinnoitteluohjeet. Tulkinnan mukaan, konsernisuhteella ei tulisi olla näin ollen vaikutusta lainan koron määrittämiseen, mikä on ristiriitainen tulkinta suhteessa monen muun valtion kansallisen hallinto-oikeuden kanssa.

Tulkintaristiriidoista huolimatta yrityksen rahoituksen siirtohinnoittelu on toteutettavissa onnistuneesti johdonmukaisen toiminnan, kattavan siirtohinnoitteludokumentaation sekä OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden, kansallisten lainsäädäntöjen ja oikeuskäytännön tuntemisen avulla. Keskeistä olisi tunnistaa veroriskit ja päivittää yrityksen siirtohinnoittelukäytäntöä vastaamaan veroviranomaisten vaatimuksia.