A saccharine ballad or a sad blues song. Stage directions in the Finnish translation of Tennessee Williams' play A Streetcar Named Desire

Abstract

Tutkin tutkielmassani mitä käännösstrategioita oli käytetty näyttämöohjeiden kääntämisessä Tennessee Williamsin A Streetcar Named Desire -näytelmän suomenkielisessä näyttämökäännöksessä ja miten nämä strategiat muokkasivat roolihenkilöiden psykofyysistä kuvaa. Materiaalini koostui tietyistä ei-kielellisen viestinnän osa-alueista näyttämöohjeissa. Näitä olivat eleet, oheisviestintä sekä musiikki ja ympäristön äänet. Metodinani oli vertailla käännöstä ja alkutekstiä ja tutkia miten poistot, lisäykset ja muunnokset käännösstrategioina vaikuttivat näiden ei-kielellisen viestinnän kuvauksiin näyttämöohjeissa.

Teoreettinen viitekehys muodostui ei-kielellisestä viestinnästä, draama- ja teatteri kääntämisestä sekä eri kirjoituksista siitä miten näyttämöohjeita kohdellaan osana draamatekstiä ja teatteritekstiä. Ei-kielellisen kommunikaation osa-alueet olivat peräisin Fernando Poyatoksen jaottelusta. Myös henkilöiden psykofyysinen kuva käsitteenä on peräisin häneltä. Psykofyysinen kuva muodostuu ei-kielellisen viestinnän kuvauksista, joiden avulla kirjoittaja antaa henkilöhahmoille tiettyjä ominaisuuksia ja edelleen vahvistaa ja lisää näitä vuorovaikutuksessa muiden henkilöhahmojen ja ympäristön välillä tarinan edetessä. Mary Schnell-Hornby on tutkinut ei-kielellisen viestinnän kääntämistä näyttämöohjeissa ja Ortrun Zuber näyttämöohjeiden merkitystä teatterikääntämiselle. Näyttämöohjeiden merkitystä draamatekstissä on tutkinut muun muassa Patricia A. Suchy, Martin Puchner ja Manfred Jahn ja teatteritekstissä Marvin Carlson, Patrice Pavis, Elaine Aston ja George Savona sekä Judith Weston.

Tulokset osoittivat, että näyttämöohjeita oli poistettu, mikä vastaa yleistä näkemystä näyttämöohjeiden kohtelusta teatterissa. Lisäyksiä sen sijaan oli käytetty vahvistamaan henkilöhahmojen psykofyysistä kuvausta ja muunnoksien avulla käännös painotti paikoin erilaista tulkintaa henkilöistä kuin lähdeteksti. Vaikka poistot olivat määrällisesti merkittävin strategia, lisäykset ja muunnokset kertovat siitä, että näyttämöohjeet voivat olla merkityksellisiä myös teatterikäännöksessä.