Tekoälyn ja ihmisen vuorovaikutteinen päätöksenteko

Tekoäly on viime vuosien aikana noussut keskeiseksi ilmiöksi organisaatioissa eikä se enää ole vain teknologinen apuväline. Tekoälyn muutos aktiiviseksi toimijaksi päätöksenteon tukena tarkoittaa, että se tulee yhä vahvemmaksi osaksi ihmisten oikeuksiin, asemaan ja kohteluun liittyvissä kysymyksissä. Tämä luo uusia vaatimuksia tekoälyn ymmärtämisestä, päätöksenteon oikeudenmukaisuuden varmistamisesta sekä vastuunkannosta. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan tekoälyn ja ihmisen välistä vuorovaikutusta organisaatioiden päätöksenteossa erityisesti silloin, kun päätökset kohdistuvat suoraan ihmisiin. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää, miten tekoälyä hyödynnetään tällaisessa päätöksenteossa, millaisia kokemuksia ja merkityksiä siihen liittyy, millaisia jännitteitä tekoälyn ja inhimillisen harkinnan välille syntyy sekä miten tekoälyn käyttö koetaan eettisyyden ja luotettavuuden näkökulmista. Tutkimus nojaa päätösteoreettiseen viitekehykseen, jossa yhdistyvät rationaalisen ja intuitiivisen päätöksenteon näkökulmat sekä päätöksenteon vaiheittainen malli. Aineisto on kerätty asiantuntijahaastatteluin, ja se on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tuloksissa tunnistettiin tekoälyn neljä roolia päätöksenteossa: tiedonjalostaja, ajattelun haastaja, sisällöntuottaja ja harhauttaja. Näiden roolien kautta tekoäly asemoituu päätöksenteon tueksi, mutta samalla se tuo mukanaan haasteita, jotka liittyvät esimerkiksi algoritmisiin vinoumiin ja vastuunjakoon. Tutkimus osoittaa, että tekoäly voi merkittävästi tukea päätöksentekoa erityisesti suurten tietomassojen käsittelyssä ja vaihtoehtojen analysoinnissa. Samalla kuitenkin korostuu ihmisen rooli päätösten eettisessä harkinnassa ja kontekstin ymmärtämisessä. Tekoälyn ja ihmisen yhteistyön onnistuminen edellyttää tekoälylukutaitoa, kriittistä suhtautumista ja selkeitä käytäntöjä vastuun määrittelyyn. Tutkimus tuottaa uutta tietoa tekoälyn rooleista päätöksenteon eri vaiheissa ja avaa näkymiä tekoälyn ja ihmisen välisen yhteistyön kehittämiseen erityisesti ihmisiä koskevan päätöksenteon kontekstissa.