Itsenäisesti ulkomaille hakeutuneiden paluusopeutuminen ja jatkoura

Abstract

Kansainvälistymisen ja jo maailmanlaajuisiksi kasvaneet työmarkkinat ovat lisänneet myös työvoiman liikkuvuutta. Organisaatiot ovat heränneet huomamaan osaavan, kansainvälistä kokemusta omaavan henkilöstön tarpeen. Ulkomaankomennukset ovat lisääntyneet. Ulkomaankomennukselle lähetettävien, eli ekspatriaattien ohella myös muut kansainvälisen liikkumisen muodot ovat saaneet tutkimuksissa hiljalleen enemmän huomiota. Tässä tutkimuksessa on keskitytty tarkastelemaan itsenäisesti ulkomaille hakeutuneiden ryhmää. Paluusopeutumista on tutkittu itsehakeutuneiden osalta hyvin vähän, mutta jo ekspatriaateista tehtyjen tutkimusten mukaan paluuprosessi näyttäytyy monin tavoin ongelmallisena. Tutkimusongelma on selvittää, millaisia ongelmia itsenäisesti ulkomaille hakeutuneiden paluusopeutumiseen liittyy, mitkä taustatekijät vaikuttavat näiden ongelmien syntyyn sekä millainen on paluun jälkeinen jatkoura.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu Blackin, Mendenhallin ja Oddoun kehittämään viitekehykseen, ns. BMO-malliin. Viitekehys on pyrkinyt määrittelemään taustatekijöitä, jotka selittävät paluusopeutumisen yhteydessä koettavia ongelmia. Tässä tutkimuksessa on myös tarkasteltu paluun jälkeistä uraa - tarkastelu pohjautuu rajattomien urien teoriaan. Tutkimusaineisto kerättiin kahdeksan teemahaastattelun avulla. Haastateltavien keski-ikä oli 34 vuotta, ja he olivat työskennelleet ulkomailla keskimäärin 4,7 vuotta ennen paluutaan kotimaahan.

Tutkimuksen tulosten voidaan todeta noudattavan aiempien tutkimuksien tuloksia. Erityisen haasteelliseksi itsenäisesti ulkomaille hakeutuneet kokivat paluun jälkeen työn löytämisen sekä arvostuksen puutteen ulkomailla hankittua työkokemusta kohtaan. Myös henkilökohtainen arvojen ja persoonallisuuden muutos vaikuttivat ongelmien syntymiseen paluun yhteydessä. Teoria rajattoman uran yleisyydestä ja ominaispiirteistä ulkomailla työskennelleiden keskuudessa niin ikään vahvistui.