Urheilijasopimuksen päättäminen

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan urheilijan työsuhteen päättämistä urheilun erikoispiirteiden näkökulmasta. Tutkielman tarkoitus on tutkia urheilijasopimusten päättämisen oikeustilaa. Tutkielma on rakenteeltaan sellainen, että siitä on helppo tarkastella vaihtoehtoisia keinoja päättää urheilijasopimus, mikäli lukija harkitsee sellaista. Tutkielman tarkoituksena on myös selvittää, miksi ainakin näyttää siltä, että urheilussa työsuhdeturva on heikompi. Tutkielmassa tarkastellaan urheilijasopimuksen päättämistä työlainsäädännön, oikeuskäytännön, oikeuskirjallisuuden sekä urheilun liiketoiminnan kautta. Tutkielma on menetelmältään lainopillinen, ja tutkielmassa esitetään monta eri vaihtoehtoa urheilijasopimusten päättämiseksi. Tutkielma rajautuu määräaikaisiin urheilijasopimuksiin. Tutkielmassa urheilija ajatellaan joukkueurheilijan näkökulmasta, mutta monissa kohdin havaintoja voi soveltaa yksilöurheilijoiden sopimuskysymyksiin. Yhteenvedossa käsitellään myös lyhyesti lainsäädännön puutteita urheilijoiden työsuhteiden näkökulmasta. Tutkielman keskeinen havainto on työoikeuden joustavuus urheilijan erilaisen työn luonteen takia. Urheilijat ovat työsuhteessa niin kuin muissakin ammateissa toimivat ihmiset. Urheilijat ovat merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa ja heidän työnsä on hyvin julkista. Tutkielmassa tehdään havainto siitä, että lojaliteettivelvoitteen osuus korostuu merkittävästi urheilun kaltaisessa työsuhteessa, kun urheilijalla on erilainen mahdollisuus vaikuttaa esimerkiksi työnantajansa maineeseen. Lisäksi tehdään havainto siitä, että urheiluseura voi varautua riskeihin, kuten pelaajan heikkoihin suorituksiin, solmimalla vain määräaikaisia työsopimuksia eikä ketjutuksen kieltoa sovelleta urheilijoiden työsuhteisiin, joka on poikkeuksellista.