Lunastus: osa kunnan maapolitiikkaa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on kunnan maapolitiikan hahmottaminen ja oikeudellisten ohjauskeinojen käytönarviointi, keskittyen erityisesti pakkolunastukseen. Kunnalla on velvollisuus huolehtia alueidensa suunnittelusta. Suunnittelulla tavoitellaan mahdollisimman hyvän elinympäristön luomista sekä erilaisten intressiryhmien huomioimisen. Kokonaissuunnittelu mahdollistaa sen, ettei alueille synny käyttämättömiä tai muuten ongelmallisia alueita, ja näin pystytään varmistamaan esimerkiksi yhdyskuntateknisten verkostojen toimivuus alueella.

Kunta voi käyttää laajaa kirjoa erilaisia oikeudellisia ohjauskeinoja maapolitiikkansa toteuttamiseen. Kunta pystyy melko vapaasti määrittelemään tavoitetilan, johon kunta oman maapolitiikkansa keinoin pyrkii. Kunnan tulee kuitenkin maanhankinnoissaan pyrkiä toteuttamaan luovutukset vapaaehtoisin kaupoin. Mikäli vapaaehtoisia kauppoja ei ole mahdollisuus toteuttaa, on lainsäädännössä luotu kunnalle erilaisia instrumentteja, joiden avulla tavoiteltu tahtotila voidaan saavuttaa. Kunnan maapoliittisista instrumenteista pakkolunastus on voimakkain ja ennen sen käyttämistä tulee kunnan pyrkiä toteuttamaan tavoitetila kevyemmin toimin. Muita oikeudellisia ohjauskeinoja, kuten korotettua kiinteistöveroa tai etuosto-oikeutta, tarkastellaan tutkimuksessa lyhyesti.

Pakkolunastus on voimakkain kunnan maapolitiikan ohjausinstrumentti. Pakkolunastuksen avulla kunta saattaa hankkia sellaisen toiselle kuuluvan oikeuden, joka ei vapaaehtoisesti luopuisi oikeudestaan. Koska pakkolunastus näin puuttuu voimakkaasti toisen omistamaan tai hallinnoimaan oikeuteen, tulee pakkolunastuksella olla vahvat oikeudelliset edellytykset. Keskeinen edellytys on yleinen tarve. Pakkolunastuksen tulee aina perustua yleiseen tarpeeseen. Lisäksi lunastuksesta tulee maksaa täysi korvaus ja sen toimittamisen on perustuttava lakiin. Lunastuksen käyttöönotto kunnissa edellyttää yleensä yhteistä poliittista tahtotilaa toteuttaa suunnitelmallisesti ja aktiivisesti kunnan maahankintoja.

Pakkolunastus ja ajoittain myös muut maapolitiikan toteuttamiskeinot ovat herkästi törmäyskurssilla perusoikeuksien kanssa. Perusoikeuksilla taataan ihmisille keskeiset oikeudet, jotka ovat viime kädessä lähtöisin kansainvälisistä ihmisoikeuksista. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan pakkolunastuksen kannalta keskeisimpiä perusoikeuksia, eli omaisuudensuojaa, yhdenvertaisuutta ja vastuuta ympäristöstä.