Talouskasvu Saharan eteläpuolisessa Afrikassa

Abstract

Tutkimuksessa käsitellään Saharan eteläpuolisen Afrikan talouskasvuun vaikuttavia tekijöitä. Käsittelen erikseen pääomien, säästämisen, väestönkasvun, inhimillisen pääoman, kehitysavun, luonnonvarojen, infrastruktuurin, rakenteellisten tekijöiden, omistusoikeuksien ja hallinnon vakauden sekä demokratian vaikutuksia talouskasvuun. Tarkastelen lähemmin Botswanan ja Zimbabwen talouksia esimerkkeinä Afrikan maiden heterogeenisyydestä.

Empiirisessä osassa havaitaan, että tarkastelemissani 48 Afrikan maassa tapahtuu ehdollista konvergenssia, kun huomioon otetaan maihin vaikuttavia rakenteellisia tekijöitä. Näitä rakenteellisista tekijöistä kertovia selittäviä muuttujia ovat säästämiseen, väestönkasvuun ja tuottavuuteen liittyvät muuttujat.

Regressioanalyysissä tarkastellaan vuosittaisen työntekijäkohtaisen bruttokansantuotteen muutosta. Ensimmäinen regressio kuvaa absoluuttista konvergenssia, jossa muutosta selitetään bruttokansantuotteen viiveellä ja ajan kiinteillä vaikutuksilla. Tällöin havaitaan, että Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden kasvu on eriytynyt. Tässä tapauksessa absoluuttisen konvergenssin hypoteesi ei pidä paikkaansa. Erottamalla maista kehittyneiden maiden ryhmän huomataan, että konvergenssia tapahtuu. Konvergoitumista on havaittavissa myös, kun tarkasteluun otetaan mukaan joukko selittäviä muuttujia. Tuloksissa on havaittavissa beta konvergenssia. Afrikan köyhemmät maat ovat alkaneet kuroa kiinni kuilua maanosan kehittyneiden maiden reaaliseen bruttokansantuotteeseen.

Kaikissa regressioissa on mukana selittävinä muuttujina ajan kiinteät vaikutukset. Kahteen viimeiseen regressioon lisätään selittäviksi muuttujiksi myös maadummyillä estimoidut maakohtaiset kiinteät vaikutukset. Todellisen konvergoitumisnopeuden uskotaan olevan maanosan sisällä 1,6–5,7 prosentin välillä.