Kumppanuuksien hallinta kunnossapitoliiketoiminnassa

Abstract

Viime vuosikymmenien verkostoitumiskehityksen myötä teollisen kunnossapidon rooli on muuttunut tuottavien yritysten sisäisestä toiminnosta yhä enemmän ulkoistetuksi kumppanuusmuotoiseksi palveluntarjonnaksi. Kumppanuusmuotoinen kunnossapidon tarjonta edellyttää toimittavalta yritykseltä uusia johtamismalleja sekä toimituskokonai-suuksien riskienhallintaa. Tutkimuksen tavoitteena onkin rakentaa viitekehys kunnossa-pidon kumppanuussuhteiden riskien hallitsemiseksi.

Tutkimuksen teoriaosuus rakentuu neljästä kokonaisuudesta. Ensimmäinen osuus käsit-telee palveluliiketoiminnan erityispiirteitä suhteessa perinteiseen tuotantotoimintaan. Tätä seuraa transaktiokustannusteoria, joka kuvaa yrityksen organisoitumismuodon valintaa ostaa tai valmistaa itse -päätöksenteon kautta. Kolmannessa osuudessa hahmo-tetaan kumppanuuden elinkaaren vaiheet sekä niihin liittyvät uhat ja mahdollisuudet. Teorian päättää kokoava osuus, jossa kuvataan kumppanuussuhteiden riskienhallinnan keskeiset elementit palveluliiketoiminnan erityispiirteet huomioiden.

Tutkimus toteutettiin yhden yrityksen kattavana case tutkimuksena, jonka osalta käsitel-tiin 16 päättynyttä kumppanuussuhdetta. Päättyneiden kumppanuussuhteiden kautta analysoitiin kumppanuuksien riskitekijöitä kumppanuuden koko elinkaaren ajalta, ja samalla tunnistaa case yrityksen kannalta merkittävimmät riskin osatekijät, ja niiden hallintamenetelmät. Työn laadullinen aineisto hankittiin strukturoitujen haastattelujen avulla, ja tietoa täydennettiin kvantitatiivisilla luvuilla, kuten asiakaskohtaisilla liike-vaihdoilla ja kannattavuuksilla sekä asiakastyytyväisyyskyselyiden tuloksilla

Tutkimuksessa havaittiin, että kunnossapitoliiketoiminnan kokonaisriski jakautuu kahteen päätekijään eli suhteeseen liittyvään ja tehokkuusriskiin. Case yrityksen tapauk-sessa riskin päätekijät koostuivat useista osatekijöistä, kuten kumppanuussuhteen hei-kosta kannattavuudesta, alhaisesta asiakastyytyväisyydestä sekä eriävistä tavoitteista ja kunnossapitostrategioista. Näitä riskinosatekijöitä puolestaan kyetään minimoimaan tietyillä riskinhallintamenetelmillä, joita ovat mm. transaktiokohtaiset investoinnit, molemminpuolisen riippuvuuden rakentaminen sekä onnistunut haltuunottoprosessi.