Vakuutusalan juridinen rakenne Suomessa

Abstract

Suomessa vakuutusala on ollut keskittynyttä ja tehokkaasti säädeltyä. Toimintaa on harjoitettu perinteisesti vahinko-, henki- ja eläkevakuutusyhtiöryhmissä. Toimilupa oli vuonna 2004 67 vakuutusyhtiöllä, joista 46 on suomalaisia. Näistä vahinko -ja jälleen-vakuutusyhtiötä 26, henkivakuutusyhtiöitä 13 ja eläkevakuutusyhtiötä 7 kappaletta. 385 eurooppalaista yhtiötä on ilmoittanut tarjoavansa palveluitaan Suomessa, ja täällä on 22 yhtiön edustustoja. Vakuutusalan tuotteet voidaan jakaa vahinko-, henki-, eläke -ja jäl-leenvakuutuksiin. Vakuutustoimintaa leimaa vieraan pääoman pieni osuus, sijoitustoi-minnan suuri merkitys ja yhteys rahoitusmarkkinoihin sekä toiminnan tarkka valvonta. Vakuutusalan rakenteeseen on vaikuttanut viime vuosina niin Suomessa kuin kansainvälisestikin globalisaatio, Euroalueen talouden integroituminen, kilpailu ja asiakaspoh-jan muutokset.

Euroopan Unionin Valkoinen kirja kiteyttää vakuutusalan kolme periaatetta: kotivalvonnan periaatteen, vakavaraisuusvaatimusten sekä sijoittajan – ja kuluttajansuojaa koskevien säännösten harmonisoinnin sekä vakavaraisuusvalvontaan ja sijoittajan – ja kuluttajansuojaan jäljelle jäävien erojen keskinäisen tunnistamisen. Keskeisimpiä va-kuutustoimintaa säätelevistä laista Suomessa ovat vakuutusyhtiölaki (1062/79), vakuu-tusyhdistyslaki (1250/87) ja laki ulkomaisista vakuutusyhtiöistä (398/95).

Tehokkuus on lisääntynyt, tuotekehittely etenee ja vakuutustuotteet spesifioituvat. Lisäksi vakuutusyhtiöitä, -yhdistyksiä ja yhtymiä on syntynyt. Tämän hetken kehitystrendeinä ovatkin yritysfuusiot laajemman palvelukokonaisuuden saavuttamiseksi, pankki-vakuutusyhteistyö, kansainvälistyminen, eläkejärjestelyn muutokset etenkin verouudis-tuksen johdosta ja meklareiden määrän lisääntyminen vakuutusalalla.