Mitä näkyy tuulilasin takaa? Henkilöautoilun ja aluerakenteen keskinäisriippuvuuden tarkastelua Helsingin seudulla

Abstract

Henkilöautoilu on merkittävimpiä aluerakenteeseen vaikuttaneita muutoksia viime vuosisadalla. Se on mahdollistanut hajautumisen ilmiönä kasvattamalla kilometrimäärää, joka on mahdollista päivittäin kulkea ihmisten henkilökohtaisten aikabudjettien asettamissa rajoissa. Viime vuosina henkilöautoilua on kuitenkin alettu tarkastelemaan kriittisemmin muun muassa sen aiheuttamien terveydelle haitallisten pienhiukkas-päästöjen, hiilidioksidipäästöjen ja autottomaan, kompaktiin sekä tiheästi asutettuun aluerakenteeseen liitettyjen taloudellisten etujen takia. Henkilöautoilun ja rakennetun ympäristön suhde on monimutkainen, sillä henkilöautoilun määrää selittävät varsin moninaiset jo olemassa olevaan aluerakenteeseen ja infrastruktuuriin liittyvät seikat. Rakennetun ympäristön merkitys voi liittyä esimerkiksi sen monimuotoisuuteen, väestö- tai rakennustiheyteen tai infrastruktuurin suunnitteluun ja sijoitteluun. Lisäksi muillakin kuin aluerakenteeseen liittyvillä tekijöillä on merkitystä.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää keskimääräisiin henkilöautosuoritteisiin tutkimuskirjallisuuden perusteella vaikuttavia tekijöitä Helsingin seudun kunnissa. Tutkimus on luonteeltaan kvantitatiivinen eli se pyrkii kuvailemaan ja selittämään henkilöautoilun ja siihen vaikuttavien tekijöiden välisiä yhteyksiä enimmäkseen tilastollisin keinoin. Tutkimukseen sisältyy kuvaileva osuus, jossa henkilöautoilun ja selittäviksi oletettujen tekijöiden yhteyttä tarkastellaan korrelaatiokertoimien avulla. Lopullisessa analyysissä eli selittävässä osiossa henkilöautoilusta ja muista muuttujista muodostetaan regressiomalli, joka selittää keskimääräistä henkilöautolla kuljettua matkaa vuorokaudessa Helsingin seudun kunnissa.

Tutkimuksen tuloksena tilastollisesti merkitsevästi henkilöautoilun määrää Helsingin seudulla selittivät las-ten osuus väestöstä, työpaikkasuhde, asukastiheys ja maanteiden osuus tie- ja katuverkostosta. Lisäksi 30–64-vuotiaiden osuus väestöstä oli tilastollisesti melkein merkitsevä ja paransi regressiomallin kokonaisse-litysastetta. Tilastollisesti merkitsevän mallin korjattu selitysaste oli 0.954. Melko suppean ja vain kuntatason kattavan aineiston johdosta tuloksiin saattaa sisältyä jonkin verran epätarkkuutta. Tulos oli kuitenkin sikäli yhdenmukainen aiemman tutkimuskirjallisuuden kanssa, että muillakin kuin rakennettuun ympäristöön liittyvillä tekijöillä oli huomattava merkitys selitettäessä ihmisten henkilöautosuoritteita. Jatkossa esimerkiksi ihmisten henkilöautoiluun liittyviä asenteita mittaavat muuttujat sekä laajempi ja yksityiskohtaisempi aineisto voivat tarkentaa tuloksia.