Vakuutetun rooli paloriskien hallinnassa : Miten vakuutussuhteen osapuolet voivat varmistua vakuutetun riittävästä huolellisuudesta?

Abstract

​​Vakuutustoiminnalla on merkittävä rooli yhteiskunnassa taloudellisen turvallisuuden näkökulmasta, sillä vakuutusten avulla yksilöt pystyvät selviytymään sellaisista vahingoista, joiden kohtaaminen ilman vakuutusta horjuttaisi heidän taloudellista asemaansa. Vakuutuskorvauksen saaminen kuitenkin edellyttää, että vakuutuksenottajan ja vakuutetun toiminta on vakuutussopimuslain ja vakuutusehtojen mukaista. Vakuutussopimuslaissa nimittäin määritellään tilanteita, joissa vakuutuksenantajalla on vakuutuksenottajapuolen toiminnan perusteella oikeus alentaa tai evätä vakuutuskorvaus. Tällainen tilanne on kyseessä silloin, kun vakuutettu aiheuttaa vahingon törkeällä huolimattomuudella. ​

Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten vakuutetun tulee toimia, millaisia velvollisuuksia hänen tulee täyttää sekä millaisia toimintatapoja häneltä edellytetään, jotta vakuutusyhtiö ei katsoisi hänen toimintaansa törkeän huolimattomaksi palovahingon sattuessa. Jotta näin ei tapahdu, vakuutetun tulee varmistaa, että hän saavuttaa häneltä vaadittavan huolellisuuden tason, eli huolellisuusstandardin. Tämän tutkielman päälähteitä ovat vakuutussopimuslaki, oikeuskirjallisuus ja törkeää huolimattomuutta käsittelevät oikeustapaukset. Tutkimusmenetelmänä käytetään lainoppia.

Tutkimuksen perusteella kynnys törkeän huolimattomuuden täyttymiselle on asetettu korkealle niin oikeuskirjallisuudessa kuin oikeuskäytännössäkin. Huolimattomuusarvioinnissa tavallinen huolimattomuus nimittäin muodostaa vahvan lähtökohdan, josta poikkeaminen edellyttää aina erityisiä perusteita. Siksi vakuutuksenantajilta edellytetään painavia perusteita, kun ne päättävät alentaa tai evätä vakuutetun korvausta törkeään huolimattomuuteen vedoten. Oikeuskäytännössä korkeaan kynnykseen viittaa se, että törkeän huolimattomuuden täyttyminen on lähes kaikissa tapauksissa edellyttänyt useamman moitittavan seikan olemassaoloa. Vasta yhden törkeää huolimattomuutta puoltavan seikan täyttyminen ei siis välttämättä tarkoita, että toiminta katsotaan törkeän huolimattomaksi​.

Tämä tutkimus osoittaa, että lähtökohtaisesti vakuutuksenantajalla ei ole perusteita alentaa tai evätä palovahingosta maksettavaa korvausta törkeään huolimattomuuteen vedoten, jos vakuutettu on pyrkinyt toimimaan huolellisesti sekä yleisten toimintatapojen ja vakiintuneiden käytäntöjen mukaisesti, vakuutettu on noudattanut suojeluohjeita ja pelastamisvelvollisuutta, eikä hän ole ottanut tietoista vahinkoriskiä, laiminlyönyt velvollisuuksiaan tai suhtautunut välinpitämättömästi tai piittaamattomasti vahingon sattumisen mahdollisuuteen. Tällaisella toiminnalla vakuutettu voi siis saavuttaa häneltä vaadittavan huolellisuusstandardin.