Koulutuksen järjestäjän vastuu edistää vammaisten lasten yhdenvertaisuutta kohtuullisin mukautuksin

Abstract

Vammaiset lapset kohtaavat jokapäiväisessä elämässään monia fyysisiä, asenteellisia ja normeihin liittyviä esteitä ja vammaiset ihmiset kokevat syrjintää eri ilmenemismuodoissa yhteiskunnassamme. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten voimassaoleva lainsäädäntö pyrkii ennaltaehkäisemään vammaisten ihmisten ja etenkin vammaisten lasten syrjintää ja eriarvoisuutta.

Tutkielmassa tarkastellaan koulutuksen järjestäjän velvollisuutta edistää vammaisten lasten yhdenvertaisuutta kohtuullisin mukautuksen. YK:n vammaisyleissopimuksen 2 artiklassa määritellään kohtuullisten mukautusten olevan yksittäisissä tapauksissa tarpeen mukaan toteutettavia tarpeellisia ja asianmukaisia muutoksia ja järjestelyjä sekä toimilla ei saa olla kohtuutonta taikka suhteetonta rasitetta. YK:n määritelmän mukaan kohtuullisilla mukautuksilla varmistetaan vammaisten henkilöiden mahdollisuus nauttia ja käyttää kaikkia ihmis- ja perusoikeuksia yhdenvertaisesti muiden henkilöiden kanssa. Yhdenvertaisuuslain 15 §:n 1 momentissa velvoitetaan muun muassa koulutuksen järjestäjää tekemään asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa esimerkiksi saada koulutusta. Yhdenvertaisuuslain 15.2 §:ssä mukautusten kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan ensisijaisesti huomioon vammaisen ihmisen tarpeet ja lisäksi 1 momentissa tarkoitetun toimijan koko, taloudellinen asema, toiminnan luonne ja laajuus sekä mukautusten arvioidut kustannukset ja mukautuksia varten saatavissa oleva tuki.

Tutkielmassa havaittiin, että yhdenvertaisuuslain esitöiden perusteluiden suppea tulkinta kohtuullisten mukautusten kohtuullisuutta arvioitaessa verrattuna vammaisyleissopimuksen laajempaan tulkintaan voi vaikeuttaa joissakin tapauksissa koulutuksen järjestäjän harkintaa mukautuksia myönnettäessä. Tutkimuksessa havaittiin siis, että yhdenvertaisuuslakia voisi selkeyttää ja yhtenäistää vammaisyleissopimuksen laajan tulkinnan suuntaan kohti kohtuullisten mukautusten kohtuullisuuden arvioinnissa. Tämä voisi edistää vammaisten lasten tosiasiallista yhdenvertaisuutta koulutuksen saamisessa.