Opfer und Täter in der deutschen Nachkriegsliteratur am Beispiel von Alfred Anderschs Sansibar oder der letzte Grund und Günter Grass' Im Krebsgang

Abstract

Tässä pro gradu -työssä tutkitaan vertailevasti, miten menneisyyttä käsitellään saksankielisessä sodanjälkeisessä kirjallisuudessa kahtena eri ajankohtana. Tutkimusmateriaalina ovat Alfred Anderschin romaani Sansibar oder der letzte Grund (1957) ja Günter Grassin novelli Im Krebsgang (2002). Näiden fiktiivisten teosten avulla tarkastellaan toisen maailmansodan aiheuttaman syyllisyyden, häpeän ja vaikenemisen vaikutusta ihmisiin. Tutkimuskohteena on se, kuinka näitä tunteita työstetään kirjallisuudessa. Koska kysymys tavallisten saksalaisten syyllisyydestä on tärkeä, kiinnitetään erityistä huomiota siihen, kuvataanko saksalaiset teoksissa uhrin vai syyllisen roolissa. Lisäksi tutkielman tavoitteena on selvittää kirjojen julkaisuajankohtien vaikutus niissä mahdollisesti esiintyviin näkemyseroihin.

Analyysia tukevat vuosien 1945–2002 tärkeät historialliset ja yhteiskunnalliset tapahtumat, joiden vaikutusta menneisyyden käsittelyssä tapahtuneisiin muutoksiin selvitetään vertailevalla tutkimuksella. Teoriakehyksen tutkielmaan muodostaa muistin, muistojen ja identiteetin rooli menneisyyden työstämisessä ja välittämisessä seuraaville sukupolville. Historian monitulkintaisuus ja menneisyydestä vaikeneminen vaikuttavat huomattavasti seuraavien sukupolvien käsitykseen historiasta.

Analyysi osoitti, että vuosien 1945 ja 2002 välillä tapahtuneet yhteiskunnalliset muutokset ovat vaikuttaneet suuresti siihen, kuinka saksalaiset näkevät itsensä ja miten he käsittelevät menneisyyttään. Esimerkiksi Saksojen jako, vuoden 1968 nuorisokapinat ja eurooppalaistuminen ovat muokanneet kansalaisten itseymmärrystä. 2000-luvun alkuun mennessä on toisen maailmansodan aiheuttamasta syyllisyydestä päästy eroon jo siinä määrin, että kirjallisuudessa pystytään puhumaan saksalaisista sodan ja erityisesti liittoutuneiden sotatoimien uhreina. Vuonna 1957, Anderschin kirjan julkaisun aikoihin, ei saksalaisiin kohdistuneita liittoutuneiden sotatoimia ja niistä aiheutuneita tuhoja mainittu sanallakaan kansallissosialistien ja juutalaisvainojen aiheuttaman häpeän vuoksi. Yleisempi asetelma kirjallisuudessa oli tuolloin hyvät saksalaiset vastaan pahat saksalaiset. Loppuyhteenvetona voidaan todeta saksalaisten suhtautuvan omaan historiaansa tänä päivänä paljon avoimemmin kuin 50 vuotta sitten.