Sallitut yhteistyömuodot ja kartellien sallittavuus kilpailuoikeudessa

Abstract

Tässä tutkimuksessa keskitytään erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksiin menestyä kansainvälisessä kilpailutaloudessa yhteistyön avulla. Tutkimuksessa perehdytään yritysten välisiin sallittuihin yhteistyömuo-toihin ja kilpailunrajoitusten kuten kartellien sallittavuuteen lakien ja asetusten puitteissa.

Tutkimuksessa tarkastellaan muun muassa yritysten välisiä horisontaalisia ja vertikaalisia yhteistyömuotoja. Ensisijaisena lähteenä tutkimuksessa käytetään EY:n kilpailuoikeutta, pääasiallisesti Rooman perustamissopimuksen 81 artik-laa (EYVL C 325 24.12.2002). Myös Suomen kilpailuoikeus, erityisesti kilpailun-rajoituslaki, toimii keskeisenä viitekehyksenä tutkimukselle. Tutkimuksessa otetaan esille myös muutamia Kilpailuviraston myöntämiä poikkeuslupia ja puuttumattomuustodistuksia. Erilaisia näkökulmia tutkimukseen on hankittu myös alan oppikirjallisuudesta, artikkeleista ja julkaisuista.

Tutkimuksesta käy ilmi, että EU:n kilpailupolitiikan perustana toimii melko monimutkainen säädösten ja tiedonantojen viidakko. Yritysten tulisi näiden avulla pystyä tunnistamaan selkeästi kielletyt kilpailunrajoitukset kuten mää-rähinnoittelu. Ongelmallisempia sen sijaan ovat yhteistyömuodot, jotka eivät suoranaisesti liity ehdottomasti kiellettyihin kilpailunrajoituksiin. Sallitun ja kielletyn raja saattaa usein olla häilyvä ja tulkinnanvarainen. Tämä saattaa ra-joittaa varsinkin pk-yritysten uskallusta ryhtyä yhteistyöhön, vaikka se saattaisi olla elinehto liiketoiminnan kannattavuuden ja innovatiivisuuden säilyttämi-seksi. Tutkimuksessa todetaankin, että kilpailuoikeudesta tulisi löytyä enem-män ajantasaista ja monipuolista opastusta sekä suuntaviivoja sallitun yhteis-työn harjoittamisen avuksi.