Työntekijän kokeman palkitsemisen vaikutus työsitoutumiseen

Abstract

Työurien pidentäminen on noussut yhä ajankohtaisemmaksi teemaksi sekä yhteiskunnallisessa että työvoimapoliittisessa keskustelussa. Suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymiseen ei ole varauduttu riittävän hyvin. Kilpailu kyvykkäistä, motivoituneista henkilöistä on työmarkkinoilla kiihtynyt. Yritykset pyrkivät houkuttelemaan hyviä työntekijöitä palvelukseensa. Erilaisin taloudellisten sekä aineettomien etujen avulla pyritään saamaan henkilöstöä viipymään työssä pidempään. Toisaalta myös koulutetusta, nuoresta työvoimasta on useilla toimialoilla pulaa. Tähän tarpeeseen on alettu kehittää erilaisia palkitsemisen ja sitouttamisen keinoja.

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella ulkoisen ja sisäisen palkitsemisen vaikutusta kolmen eri sitoutumisen komponentin, affektiivisen, jatkuvan sekä normatiivisen sitoutumisen avulla. Toinen tarkastelu tehtiin sukupuolen, iän, työssäoloajan sekä koulutuksen vaikutuksesta henkilön organisaatioon sitoutumiseen. Tutkimukselle asetettiin kuusi hypoteesia aikaisempien tutkimustulosten perusteella. Vastauksia haettiin tekemällä kysely asiantuntijaorganisaatiossa, jossa työntekijöitä oli 127 henkilöä. Kyselyyn vastasi 80 henkilöä, joten vastausprosentiksi muodostui 63 %.

Sisäisen ja ulkoisen palkitsemisen välillä löydettiin vahva positiivinen yhteys. Sekä Ulkoisen että sisäisen palkitsemisen sekä kolmen organisaatioon sitoutumisen osatekijän välillä löydettiin selvä positiivinen yhteys. Ulkoisen palkitsemisen muodoilla löydettiin sisäistä palkitsemista voimakkaampi positiivinen vaikutus jokaiseen organisaation sitoutumisen alueeseen nähden. Vanhemmat, pitkään työssä olleet henkilöt olivat sitoutuneempia organisaatioonsa kuin nuoret ja korkeamman koulutuksen saaneet työntekijät. Miesten ja naisten väillä eroa ei tässä tutkimuksessa organisaatioon sitoutumisessa löytynyt.