Energian hintojen ja inflaation välinen korrelaatio : Tarkastelussa kokonais- ja pohjainflaatio Suomessa ja Saksassa vuosina 2000–2024

Energiakustannuksilla on laaja-alaiset vaikutukset talouden kehitykseen, erityisesti inflaation kautta. Energian hinnan muutosten ja kuluttajahintojen välinen yhteys on havaittu useaan otteeseen historiassa, esimerkiksi 1970-luvun öljykriisien ja 2020-luvun energiamarkkinoiden häiriöiden yhteydessä. Energian saatavuuden heikentyminen ja kysynnän voimakkaat vaihtelut ovat yleisiä inflaatiotasoon vaikuttavia tekijöitä. Korrelaation ymmärtäminen on oleellista politiikan suunnittelussa ja talouden vakauden turvaamisessa, koska se helpottaa inflaation hillitsemisen toimenpiteiden suunnittelua. Tämän tutkielman tarkoituksena on arvioida energian hintojen ja inflaation välistä korrelaatiota sekä sitä, miten korrelaation vahvuus vaihtelee eri talouksien ja ajanjaksojen välillä. Erityisesti tarkastellaan, kuinka energian hintashokit vaikuttavat kokonais- ja pohjainflaatioon, sekä onko näissä vaikutuksissa havaittavissa rakenteellisia eroja Suomen ja Saksan välillä. Suomen tilastot jaetaan lisäksi kahteen ajanjaksoon, jotta voidaan tutkia korrelaation kehitystä ajan kuluessa. Tutkielmassa korrelaatiota arvioidaan empiirisesti korrelaatioanalyysillä, VAR-mallilla ja impulssivastefunktioilla. Pääpaino on impulssivasteiden analysoimisessa, sillä tämä menetelmä mahdollistaa energian hintashokkien viiveellisten vaikutusten tarkastelun inflaatioon. Tutkimusaineistona käytettiin Eurostatin tuottamaa yhdenmukaistettua kuluttajahintaindeksiä (HICP) kuvaamaan kokonais-, pohja- ja energiainflaatiota vuosilta 2000–2024. Lisäksi tarkastelussa hyödynnettiin Eurostatin työllisyysastetta, mutta se ei tuottanut tilastollisesti merkitseviä tuloksia. Saadut tutkimustulokset osoittavat, että energian hinnat korreloivat positiivisesti sekä kokonaisettä pohjainflaation kanssa, mutta vaikutukset ilmenevät viiveellä. Energian hintaimpulssien vaikutus kokonaisinflaatioon näkyi noin vuoden viiveellä ja oli voimakkaampi mutta lyhytkestoisempi kuin pohjainflaation. Pohjainflaatioon impulssin vaikutus jatkui yli kolmen vuoden ajan, mutta vaikutus oli huomattavasti maltillisempi. Keskuspankkien tulisi harjoittaa rahapolitiikkaansa siten, että estettäisiin inflaatioheilahteluiden leviäminen pohjainflaatioon. Tutkimuksessa havaittiin myös, että energian hintashokit vaikuttivat voimakkaammin Saksan inflaatiotasoon kuin Suomen, mutta Suomessa vaikutus oli pitkäkestoisempi. Talouksien erilainen reagointi energian hintashokkeihin johtuu niiden rakenteellisista eroista, joista merkittävimmät Suomen ja Saksan välillä ovat riippuvuus tietyistä energianlähteistä ja energian toimittajista, omavaraisuusaste, teollisuuden rakenne, talouden energiaintensiivisyys, energiapolitiikka sekä energian osuus kuluttajakorissa. Lisäksi verotuksella ja valtion tukipolitiikalla on merkittävä rooli energian hintojen ja markkinoiden muodostumisessa, mikä osaltaan vaikuttaa siihen miten eri taloudet reagoivat energian hintashokkeihin. Näiden tekijöiden huomioiminen on keskeistä talous- ja energiapolitiikan suunnittelussa. Ajanjaksojen vertailusta ei saatu vertailukelpoisia tuloksia, joten hypoteesi jouduttiin hylkäämään.