Määräävästä markkina-asemasta ja sen väärinkäytöstä EY:n ja Suomen kilpailuoikeuksissa

Abstract

Tutkielma käsittelee määräävää markkina-asemaa ja sen väärinkäyttöä EY:n ja Suomen kilpailuoikeuksissa. Tutkimuskohde rajataan EY:n perustamissopimuksen määräävästä markkina-asemasta määrittelevän 82 artiklan (ex 86) sekä Suomen Lain Kilpailunrajoituksista 27.5.1992/480 3 §:n ja 7 §:n käsittelyyn. Tutkielman tavoitteena on selvittää tutkimuskohteen oikeussäädännön nykytila sekä hahmottaa EY:n ja Suomen kilpailuoikeuksien muodostama oikeusjärjestelmä. Tutkielman tavoitetta selkeytetään asettamalla tutkimuskysymykset: 1) minkä kriteereiden perusteella yrityksen katsotaan olevan määräävässä markkina-asemassa EY:n ja Suomen kilpailuoikeuksissa, 2) miten yritys voi syyllistyä määrätyn markkina-aseman väärinkäyttöön EY:n ja Suomen kilpailuoikeuksissa ja 3) onko määräävän markkina-aseman väärinkäytön arvioinnin kokonaisprosessissa havaittavissa lopputuloksen kannalta erityisen kriittisiä vaiheita? Tutkimuskohdetta tarkennetaan alakysymyksillä. Tutkielma painopisteenä on EY:n kilpailuoikeus.

Tutkimusmetodi on oikeusdogmaattinen. Lähtökohta on kilpailuoikeudellinen, mutta huomiota kiinnitetään myös yritysnäkökulmaan eli kartoitetaan keinoja, joilla yritys voi toiminnassaan välttää määräävän markkina-aseman väärinkäytön toteamisesta koituvat haitalliset seuraamukset. Kilpailuoikeudelliselle tutkimukselle tyypillisesti keskeisenä lähteenä ovat oikeustapaukset. Tutkielman alussa käsitellään lyhyesti kilpailuoikeuden taustalla olevia talousteorioita.

Tutkielman tuloksena hahmotettiin vallitseva oikeustila lain, sen esitöiden sekä tuoreen oikeuskäytännön avulla. Aihepiirin tuoreina ilmiöinä esiin nousivat immateriaalioikeuksien suhde kilpailuoikeuteen sekä olennaisen toimintaedellytyksen doktriini. EY:n ja Suomen kilpailuoikeuden havaittiin tutkimuskohteen osalta olevan jo merkittäviltä osiltaan yhteneviä ja yhdentymiskehityksen voidaan arvioida edelleen jatkuvan.