Hoitotyön johtajien näkemyksiä organisaation resilienssistä häiriötilanteessa : Duchekin dynaamisiin ominaisuuksiin pohjautuva resilienssimalli terveydenhuolto-organisaation resilienssin tarkastelun välineenä

Abstract

Odottamattomat käänteet ja häiriötilanteet maailmalla ja Suomessa ovat nostaneet organisaatioiden resilienssitutkimuksen tunnettavuutta räjähdysmäisesti viime vuosina. Myös terveydenhuolto-organisaatioiden resilienssiä on testattu arvaamattomuuden edessä kovalla tavalla. Resilienssillä tarkoitetaan alun perin jonkin asian kykyä joustaa ja muovautua ennalleen, mutta määritelmä on muuttunut kohti toimintakyvyn ylläpitämistä muuttuvissa olosuhteissa sekä valmiutta kohdata häiriötilanteita ja selviytyä niistä sekä oppia menneestä. Terveydenhuollossa resilienssi voidaan kuvata häiriötilanteisiin valmistautumisena ja kohtaamisena niin, että perustoiminta kyetään säilyttämään sekä muutoskykynä ja haluna oppia häiriötilanteista.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan terveydenhuolto-organisaation resilienssiä hoitotyön johtajien näkökulmasta häiriötilanteen kontekstissa. Tutkimuksessa selvitetään, soveltuuko organisaatiotutkimuksissa paljon hyödynnetty Duchekin dynaamisiin ominaisuuksiin pohjautuva organisaation resilienssimalli terveydenhuollon kontekstiin häiriötilanteessa. Lisäksi tutkimuksessa etsitään organisaation resilienssiä vahvistavia ja heikentäviä tekijöitä. Tutkimukseen valikoitui laadullinen tutkimusote, ja haastatteluihin osallistui 14 hoitotyön johtajaa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina hyödyntäen puolistrukturoitua haastattelumenetelmää, minkä kysymyskokonaisuudet perustuivat Duchekin resilienssimalliin. Aineiston käsittely tapahtui teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.

Johtopäätöksenä todetaan Duchekin dynaamisiin ominaisuuksiin pohjautuvan organisaation resilienssimallin soveltuvan myös suomalaisen terveydenhuolto-organisaation resilienssin tarkasteluun. Duchekin organisaation resilienssimallin vaiheet erilaisine ominaisuuksineen oli löydettävissä terveydenhuollossa paljon käytettyjen mallien sisällöistä. Hoitotyön johtajat kuvailivat sekä organisaation resilienssin vahvistavia, että heikentäviä tekijöitä, joihin huomiota kiinnittämällä organisaation resilienssiä on mahdollista vahvistaa entisestään. Tärkeiksi kokonaisuuksista nousivat johtaminen, viestintä, aito yhteistyö ja moniammatillisuus, koulutus ja oppivan ilmapiirin luominen. Toisaalta tiukkaa hierarkkisuutta tulisi välttää, vaikka häiriötilanteessa toimiessa tietynlainen käskyttäminen ja toimintaketjut koettiin resilienssiä vahvistaviksi tekijöiksi. Viestintää tulisi selkeyttää häiriötilanteessa toimiessa ja päätöksentekoprosessia kehittää vastavuoroisempaan suuntaan.

Terveydenhuolto-organisaatioiden resilienssin ymmärtäminen ja kehittäminen ovat nyt ja tulevaisuudessa avaintekijöitä häiriötilanteisiin varautumisessa, selviytymisessä ja oppien hyödyntämisessä tulevaisuuteen peilaten. Valtaosa häiriötilanteisiin valmistautumisesta tehdään normaalioloissa eli osana arkityötä.