Yritysrahoituksen relevantit kovenantit. Vakuuden arvioinnista kohti sopimusoikeudellisia riskienhallintamekanismeja (lisensiaatintutkimus)

Abstract

Rahoitusmarkkinoiden muutoksista huolimatta keskisuuret yritykset turvautuvat rahoitustarpeissaan edelleen pääosin pankkirahoitukseen. Rahoituksen saatavuuden esteenä ovat kuitenkin usein vakuusongelmat. Näitä ongelmia voidaan vähentää kovenanteilla, yksilöllisten rahoitussopimusten ehdoilla. Tämän tutkimuksen aineena on relevanttien kovenanttien hyödyntäminen keskisuurten osakeyhtiöiden rahoituksessa.

Tutkimuksen tarkoituksena on pankkikeskeisesti selvittää, miten kovenanttien käytöllä voidaan sopimusoikeudellisin ratkaisuin hallita rahoitustusriskiä perinteisen panttioikeuden keinoista poiketen tai yhdessä niiden kanssa, sekä miten kovenanttien avulla voidaan luottopäätökseen liittyvää arvioinnin painopistettä siirtää perinteisestä vakuusajattelusta yrityksen liiketoiminnan arviointiin ja luotonhoitokyvyn turvamiseen. Tutkimuksen tarkoituksena on tunnistaa kovenanttien käyttöön liittyviä ongelmia ja etsiä niihin sopimusoikeuden mahdollistamia ratkaisuja. Tutkimusongelmana on määrittää liiketaloudellisesti järkevän ja sopimusoikeudellisesti tehokkaan kovenanttirahoituksen lähtökohdat ja elementit.

Tutkimuksen lähdemateriaali koostuu sekä teoreettisesta että empiirisestä aineistosta. Teoreettinen aineisto on kerätty aikaisemmasta tutkimuksesta, rahoituksen ja sopimusoikeuden yleisteoksista sekä muusta aiheeseen liittyvästä materiaalista. Kotimaisen lähdeaineiston lisäksi on käytetty Leedsin yliopistosta vuonna 2008 saatua materiaalia. Empiirinen aineisto käsittää yhteensä 19 kpl vuosina 2007 - 2008 tehtyjä puolistrukturoituja ja strukturoimattomia haastatteluja. Tutkimus on teorian ja empirian vuoropuhelua. Kovenanttirahoitus on edelleen melko uutta ja tutkimusta aiheesta on tehty vähän. Suomalaista materiaalia löytyy käytännössä vasta vuodesta 1996.

Kovenanttirahoituksen perusasetalma on selkeä; kovenanteilla pankki pyrkii hallitsemaan sellaisen rahoituksen riskejä, jossa pankin vakuusasema on epätyydyttävä. Pankki pyrkii usein säilyttämään velallisen identiteetin sellaisena kuin se luottopäätöstä tehtäessä oli ja luotonhoitokyvyn riittävänä. Jos muutoksia tapahtuu, pankki pyrkii saamaan niistä tiedon mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja arvioimaan omaan asemaansa rahoittajana uudelleen. Perusasetelmaan on kuitenkin tullut erilaisia uusia vivahteita. Kovenantteja sisältävä rahoitussopimus saa yhä useammin kumppanuuteen ja kannattavuuteen liittyviä piirteitä. Pankeilla on kilpailun kiristyessä tarve hallita asiakkuuksia ja mm. Base II -muutoksen myötä rahoitussopimuksen kovenantti on yhä useammin pankin tuottotason varmistava dynaaminen hintakovenantti.

Hyvin laadittu rahoitussopimus parantaa pankin riskiasemaa oleellisesti, auttaa ratkaisemaan dynaamisten olosuhteiden aiheuttamia hinnoitteluongelmia ja syventää yrityksen ja pankin yhteistyötä. Tutkimuksen perusteella sopimusoikeudellisesti, riskienhallinnallisesti, taloudellisesti ja asiakkuudenhallinnallisesti tehokas sopimus edellyttää useiden seikkojen huomioimista ja mahdollistaa erilaisia variaatioita. Mutta yksilöllisesti laadittu, toimiva rahoitussopimus on liiketaloudellisesti perusteltu ja kovenanttirahoitus on pankkien ja yrityksten ja näin pitkällä tähtäimellä koko yhteiskunnan intressien mukaista.