Mitäs peliä tämä on? Vallankäyttö lähijohtajan ja työntekijän näkökulmasta

Abstract

Valta ja vallankäyttö ovat läsnä jatkuvasti kaikilla työpaikoilla. Vallankäyttöön liittyvä kulttuuri työyhteisöissä on viime vuosina muuttunut ja valtaa on siirretty yhä enemmän työntekijöille. Johtajien voi olla vaikea käyttää valtaa, vaikka tilanne sitä vaatisikin. Valtasuhteet työpaikoilla ovatkin monisyisiä ja yhteenkietoutuneita. Toimintaympäristöä, jossa valtaa käytetään, voidaan pitää kompleksisena ja vallankäyttöä pirullisena ongelmana, jolle tyypillistä on selkeän ratkaisun vastustaminen. Pirullisen ongelman hallintaan liittyy useita sidosryhmiä, joilla on toisistaan poikkeavat arvot ja päämäärät. Pirullis-ta ongelmaa on mahdoton täysin määrittää tai ymmärtää.

Tutkimus tarkastelee vallankäyttöä johtajan ja työntekijän näkökulmasta pirullisena pelinä. Tavoitteena on luoda näkemys, millaisia pirullisen pelin elementtejä vallankäytössä lähijohtajan ja työntekijän näkökulmasta ilmenee. Lisäksi tarkoituksena on tutkia suhteellisen tuoretta pirullisen pelin käsitettä ja havaita mahdollisia uusia näkökulmia sen teoreettiseen viitekehykseen. Valtaa ja vallankäyttöä on tutkittu laajalti läpi historian, mutta yhtä, tiettyä määritelmää ei vallalle ole mahdollista asettaa. Pirullinen peli on toiminnallinen ympäristö pirullisten ongelmien kohtaamiselle, jossa pelikenttä on orgaaninen ja säännöt jatkuvasti muuttuvia. Nimestään huolimatta pirullinen peli ei ole negatiivista tai hämäräperäistä. Pirullisen pelin vastakohtana on kesy peli, jossa toimintakenttä ja säännöt ovat rajatut ja määritellyt. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaisena vallankäyttö näyttäytyy lähijohtajan ja työntekijän näkökulmasta sekä millaisia pirullisen ja kesyn pelin elementtejä lähijohtajat ja työntekijät tunnistavat vallankäytössä. Lisäksi tarkastellaan, miksi vallankäytön peliä pelataan pirullisena tai kesynä.

Tutkimusote on laadullinen ja tutkimusmenetelmänä käytetään teemahaastattelua, jonka aineisto on kerätty yksityisen terveyspalvelualan organisaation seitsemässä toimipisteissä haastatellen yksilötapaamisissa seitsemää lähijohtajaa ja kuutta työntekijää. Tutkimusaineisto analysoitiin teorialähtöisellä analyysillä, jonka pohjana käytettiin teoriasta johdettua analyysirunkoa.

Sekä työntekijät että lähijohtajat tunnistavat pirullista peliä vallankäytössä työympäristössään. Lähijohtajat pyrkivät ruokkimaan pirullista peliä antamalla tilaa yhteistyölle sekä hyödyntämällä työntekijöiden asiantuntemusta ja näkemyksiä päätöksenteossa. Suuressa organisaatiossa pirullista peliä rajoittaa isolle organisaatiolle tyypillinen yhteinen linjaus muun muassa kehittämistyössä, jolloin toimipisteis-sä tehtäväksi jää sovittujen toimintatapojen jalkauttaminen. Työntekijät mieltävät pirullisen pelin elementtejä vallankäytössä selvästi lähijohtajia vähemmän. Työntekijöiden näkemys vallankäytöstä ilmenee ennemminkin kesynä pelinä, jossa ylhäältä alaspäin kohdistuva johtaminen koetaan vallitsevammaksi.

Lähijohtajat kamppailevat pirullisen pelin kentällä ansiokkaasti pelille asetetuista rajoitteista huolimatta. Kuitenkin ison organisaation rakenteista juontuvat toimintalinjaukset vaikuttavat näkemyksiin, joissa vallankäytön pelikentällä tavataan myös kesyn pelin toimintatapoja. Lähijohtajilla onkin tärkeä rooli yhteistyön rakentajana ja kannustajana työntekijöiden osallistamisessa vallankäyttöön ja päätöksentekoon.