Asunnottomuuden ehkäisy : keinoja sen torjumiseksi

Abstract

Oikeutta asuntoon ei ole Suomessa turvattu lailla. Perustuslaissa säädetään, että julkisen vallan tulee edistää jokaisen oikeutta asuntoon. Vaikka julkisen vallan ei ole lain mukaan järjestettävä jokaiselle asuntoa, on Suomessa tehty tavoitteellista asunnottomuuden ehkäisytyötä 2000-luvulta lähtien. Asunnottomuuden vähentäminen on myös kirjattu hallitusohjelmien tavoitteisiin.

Asunnottomuuden vähentämisellä on lukuisia yhteiskuntaan liittyviä merkityksiä. Sillä edistetään terveyttä ja hyvinvointia, parannetaan elämänlaatua ja ehkäistään syrjäytymistä. Lisäksi sillä on merkittävät yhteiskunnalliset talousvaikutukset.

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää niitä lainsäädännöllisiä keinoja, joita asunnottomuustyöhön on käytettävissä ja kuinka asunnottomuutta voidaan ehkäistä. Tutkielmaa ei lähestytä perustuslain mukaisesta näkökulmasta, vaan tarkoituksena on katsoa muita kuin perustuslakiin liittyviä keinoja. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan asunnottomuuden ehkäisyä hallitusohjelmien näkökulmasta. Hallitusohjelmista on perehdytty nyt voimassa olevaan Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmaan sekä edelliseen eli Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman tavoitteisiin ja keinoihin asunnottomuuden ehkäisytyössä.

Tutkielman metodina on käytetty sääntelyteoreettista tutkimustapaa ja osittain on hyödynnetty myös oikeuspoliittista tutkimusmetodia. Tutkielman lähteinä ovat olleet hallitusohjelmat, lainsäädäntö, lainsäädännön valmisteluaineisto, asunnottomuustyöhön liittyvä kirjallisuus sekä ylimpien laillisuusvalvojien kannanotot ja ratkaisut.

Tutkielman tuloksista käy ilmi, että asunnottomuuden ehkäisyyn käytettäviä lainsäädännöllisiä keinoja on lukuisia. Lisäksi voidaan huomata, että lainsäädäntö voi muuttua nopeallakin syklillä, riippuen kunkin hallituskauden tavoitteista. Mitään yksittäistä lakia ei asunnottomuuden ehkäisyyn kuitenkaan ole ja asunnottomuuden vähentämiseen tarvitaan muitakin kuin lainsäädännöllisiä keinoja.