Kiinnitetyn näyttelijän työhyvinvoinnin ja työn imun rakentuminen yksilöllisten ja organisatoristen tekijöiden kautta

Työntekijöiden työhyvinvointia ovat haastaneet viime vuosina työelämän nopeat muutokset, resurssien rajallisuus sekä monet epävarmuustekijät. Työhyvinvointia voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta, mutta perinteisesti sitä on tarkasteltu työkykyyn ja terveyteen liittyvien kielteisten vaikutusten, kuten stressin ja uupumuksen kautta. Tässä tutkimuksessa työhyvinvointia tarkastellaan positiivisen psykologian näkökulmasta, eli keskitytään työyhteisöön ja työntekijään vaikuttaviin myönteisiin tekijöihin ja tutkitaan, mikä rakentaa ja edistää työhyvinvoinnin kokemusta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä kiinnitettyjen näyttelijöiden työhyvinvoinnista ja työn imusta. Tutkimuksessa tutkittiin, mitkä asiat rakentavat, ylläpitävät ja edistävät työhyvinvointia ja työn imua sekä selvitettiin miten yksilöt ja organisaatiot voivat tukea näitä ilmiöitä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu työhyvinvointia ja työn imua käsittelevästä kirjallisuudesta. Kirjallisuusosiossa käsitellään työhyvinvointia ilmiönä, sen rakentumista ja hyötyjä, minkä jälkeen tarkastellaan työhyvinvoinnin ilmentymää eli työn imua sekä työn vaatimuksia ja työn voimavaroja. Tutkimuksen empiirinen osa toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aineisto kerättiin eri teattereissa työskenteleviltä viideltä alle 36-vuotiaalta kiinnitetyltä näyttelijältä. Aineisto kerättiin teemahaastatteluiden avulla sekä analysoitiin aineistolähtöisesti sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen tulosten perusteella työhyvinvointia tukee työn sisältö ja työn mielekkyys, työyhteisön keskinäinen vuorovaikutus sekä mahdollisuus ammatillisen osaamisen kehittämiseen. Työn imua koettiin sekä omista että työyhteisön onnistumisista, uusien mielenkiintoisten produktioiden parissa työskentelystä sekä vapaudesta etsiä ja ratkoa rooleihin liittyviä valintoja. Keskeisimmät työn voimavarat olivat työtehtävien monipuolisuus sekä työn ja taiteen merkityksellisyys. Merkittävimmät kuormitustekijät liittyivät työn organisointiin, työn liialliseen määrään sekä työn ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen. Tutkimus tuo esille työhyvinvointiin ja työn imuun liittyviä tekijöitä näyttelijäntyössä sekä tarjoaa ehdotuksia, joiden avulla organisaatiot ja yksilöt voivat tukea näiden ilmiöiden syntymistä ja pysyvyyttä teatterin kontekstissa.