Sosiaaliset suhteet etätyössä ja niiden vaikutukset työyksinäisyyden kokemuksiin : Esihenkilön rooli etätyössä sosiaalisten suhteiden muodostumisessa ja työyksinäisyyden ehkäisyssä

Abstract

Maailman laajuinen COVID-19 pandemia pakotti keväällä 2020 organisaatiot siirtymään toimistoilta kotiin etätöihin, mikä on muuttanut työelämää pysyvästi. Etätyön jäädessä pysyväksi osaksi työelämää, ei ainoastaan työnteon tavat muuttuneet, vaan myös työn sosi-aalinen ympäristö on kokenut pysyvän muutoksen. Työyhteisöjen hajanaisuus ja kasvokkain tapahtuvien vuorovaikutustilanteiden raju vähentyminen etätyön seurauksena haastavat organisaatioiden sosiaalisia käytäntöjä ja työhyvinvointia aivan uudella tavalla. Työyksinäisyys on yksi työhyvinvointia haastavista tekijöistä ja merkittävä riski työhyvinvoinnille, jos työyhteisöjen sosiaalisia toimintatapoja ei saada vastaamaan tämän päivän työelämän tarpeita. Työyksinäisyydellä tarkoitetaan negatiivista tunnereaktioita, joka syntyy, kun organisaatioympäristön kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen taso ei vastaa yksilön odotuksia ja tarpeita.

Tässä tutkimuksessa tutkitaan ja analysoidaan sosiaalisten suhteiden merkitystä työyksinäisyyden kokemuksiin etätyössä. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti tarkastelemaan esihenkilö-alaissuhteen merkitystä työyksinäisyyden kokemuksiin ja tarkastellaan esihenkilön roolia sosiaalisten suhteiden muodostumisessa ja työyksinäisyyden kokemusten ehkäisyssä etätyön kontekstissa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu työyksinäisyyden määrittelystä ja siihen vaikuttavista tekijöistä, sekä sosiaalisten suhteiden johtamiseen ja esihenkilö-alaissuhteeseen perehdytään tarkemmin LMX-teorian kautta.

Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena ja tutkimusaineisto on kerätty teemahaastatteluiden avulla. Tutkimuskohteena ovat esihenkilö- ja alaisrooleissa toimivat henkilöt, jotka ovat viimeisen kahden vuoden aikana pääasiassa tehneet etätyötä ja heidän kokemuksiaan sosiaalisista suhteista etätyössä on käytetty tutkimuksen empiirisenä aineistona. Tutkimuksen tavoitteena on laajentaa ymmärrystä työyksinäisyydestä ilmiönä ja löytää työkaluja esihenkilöille ehkäistä ja suojautua työyksinäisyyden haitallisilta seurauksilta.

Tutkimuksen tulokset tukevat aikaisempaa tutkimustietoa, jonka mukaan organisaation toimintatavoilla, ilmapiirillä ja sosiaalisten suhteiden laadulla on vaikutusta työyksinäisyyden kokemuksiin etätyössä. Lisäksi kohdejoukon kokemusten perusteella havaittiin, että etätyö ei ainoastaan aiheuta työyksinäisyyden kokemuksia, vaan se voi myös vähentää yksinäisyyden kokemuksia työssä, jos mahdollisuudet ja keinot virtuaaliselle vuorovaikutukselle on järjestetty organisaatiossa hyvin.

Tutkimus tarjoaa uusia näkökulmia ja syventää ymmärrystä työyksinäisyydestä ilmiönä. Tutkimusaineiston ja aikaisemman tutkimustiedon pohjalta nostetaan esiin keinoja, joilla esihenkilö voi edistää sosiaalisten suhteiden muodostumista ja ehkäistä työyksinäisyyden syntyä etätyössä.