Työnantajan oikeudellinen vastuu psykososiaalisesta työhyvinvoinnista

Abstract

Tutkielma käsittelee työnantajan oikeudellista vastuuta psykososiaalisesta työhyvinvoinnista. Mielenterveyden ja työhyvinvoinnin kysymykset ovat viime vuosina nousseet keskeisiksi yhteiskunnallisiksi keskustelunaiheiksi, sillä mielenterveyden heikkeneminen ja työuupumuksen lisääntyminen vaikuttavat sekä yksilöiden hyvinvointiin että työelämän toimivuuteen. Tämän vuoksi tutkielmassa tarkastellaan työhyvinvointia erityisesti psykososiaalisen kuormituksen näkökulmasta. Psykososiaalinen kuormitus liittyy työn sisältöön, työyhteisön toimivuuteen ja työn järjestelyihin, jotka vaikuttavat suoraan työntekijän psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä psykososiaalinen työhyvinvointi tarkoittaa oikeuskäsitteenä ja kuinka lainsäädäntö velvoittaa työnantajaa sen turvaamisessa. Tutkielmassa on sovellettu oikeusdogmaattista tutkimusmenetelmää, jonka avulla analysoidaan voimassa olevaa oikeutta. Työn keskeisimpiin lähteisiin kuuluu työturvallisuuslaki (738/2002), joka kattaa suuren osan työturvallisuussääntelystä liittyen psykososiaaliseen kuormitukseen. Muun kansallisen lainsäädännön lisäksi myös kansainväliset sopimukset ja EU-lainsäädäntö ovat otettu huomioon, sillä ne vaikuttavat kansallisen sääntelyyn ja sen tulkintaan. Myös lakien esityöt selkeyttävät työnantajan velvollisuuksien tulkintaa.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että työnantajan vastuu psykososiaalisen työhyvinvoinnin turvaamisessa on laaja-alainen sekä tulkinnanvarainen. Psykososiaalinen työhyvinvointi on itsessään laaja käsite, joka kattaa psyykkisen hyvinvoinnin, työyhteisön ja turvallisuuden. Vaikka psykososiaalisen työhyvinvoinnin käsitettä ei ole tarkasti määritelty lainsäädännössä, se voidaan käsittää tulkinnallisesti osaksi työnantajan velvoitteita. Työnantajan velvollisuuksiin kuuluu muun muassa vaarojen tunnistaminen ja arviointi, ennaltaehkäisevien toimenpiteiden suunnittelu ja toteutus sekä häirinnän ja syrjinnän ehkäiseminen. Lainsäädäntö edellyttää työnantajalta aktiivisuutta sekä ennakointia, sillä työturvallisuuslain ja rikoslain mukaan työnantaja voi syyllistyä työturvallisuusrikokseen, mikäli hän tahallisesti tai huolimattomuudesta rikkoo työturvallisuusmääräyksiä tai laiminlyö riskien arvioinnin ja hallinnan. Oikeudellisesta näkökulmasta psykososiaalinen työhyvinvointi on työntekijän oikeus terveelliseen ja turvalliseen ympäristöön, joka työnantajan on turvattava.