Toiminnanohjausjärjestelmän vaikutus päivittäistavarakaupan tuoton hallintaan ja kannattavuuteen

Abstract

Myyntikatteen hallinta ja onnistunut hinnoittelu ovat kannattavan vähittäiskaupan edellytyksiä. Toiminnanohjausjärjestelmät ovat nykyään hyvin yleisiä myös päivittäistavarakaupan yrityksissä. Niiden avulla pyritään suoraan saavuttamaan parempaa suorituskykyä prosesseihin, hävikin hallintaan, myyntikatteen hallintaan, myyntiin ja välillisesti paremman informaation avulla tapahtumaan yrityksen johtamiseen. Vaihto-omaisuuden hallinnalla on lisäksi suuri merkitys siinä, että logistinen prosessi toimii hyvin ja muun muassa hyllypuutteita ja sen seurauksena menetettyä myyntiä on mahdollisimman vähän. Automaattinen tuotetäydennys on esimerkki tällaisesta toiminnanohjausjärjestelmän osa-alueesta. Automaattinen tuotetäydennys edellyttää toimiakseen huolellista vaihto-omaisuuden saldohallintaa.

Aiempien tutkimustulosten ja teorian perusteella muodostettiin neljä tutkimushypoteesia. Selittävänä muuttujana käytettiin automaattisen täydennysjärjestelmän (tarvesuunnittelu) käyttöastetta. Se kuvaa tässä tutkielmassa yrityksen toiminnanohjausjärjestelmän hyödyntämisen astetta. Tuottotiedon hallintaa kuvataan tunnistamattoman hävikin määrällä ja kannattavuuden mittareiksi valittiin myyntikateprosentti, henkilökuluprosentti ja kokonaispääoman tuottoprosentti. Muodostettujen hypoteesien mukaan tarve-suunnitteluasteen kasvu parantaa näitä selitettäviä tunnuslukuja. Havaintoaineistona käytettiin K-ryhmän 181 päivittäistavarakaupan tietoja. Otosta testattiin keskiarvotestillä, ristiintaulukoinnilla ja lopuksi regressioanalyysin avulla.

Tutkielmassa saatiin joitain viitteitä siitä, että hypoteesien suuntaisia vaikutuksia olisi. Esimerkiksi keskiarvotesti osoitti, että korkeamman tarvesuunnitteluasteen luokassa oli alemmat henkilökulut, kuin alemman tarvesuunnitteluasteen luokassa. Regressioanalyysissakin tarvesuunnitteluasteen vaikutukset olivat odotetun suuntaiset, mutta riippuvuussuhteet heikkoja. Tutkielmassa käytetyllä 5 %:n merkitsevyystasolla ei saatu yksiselitteistä vahvistusta sille, että suuremmalla tarvesuunnitteluasteella olisi selitettäviin tunnuslukuihin odotettu positiivinen vaikutus